Tarkoitukseni oli kirjoittaa teille ehkä loistokkain blogikirjoitus tähän mennessä. Sen sijaan päätinkin ryhtyä murehtimaan tehtyjä ja tekemättömiä ja ajauduin kirjoittamiskyvyttömyyden tilaan. Voisivatkohan asiat vaikka järjestyä ihan itsestään?
Jostain syystä, vaikka olen ihan muka aikuinen, en vieläkään tunnu ymmärtävän, mikä on itselleni parhaaksi.
Vaikenen, koska en saata enempää puhua.
Kunpa asiat järjestyisivät. Toivoo. Kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti