Kotisohvalla, läppäri sylissäni nautin ympärilläni vallitsevasta kotoisuudesta ja hyrisen hyvää mieltä. Tiskikone humisee astioita puhtaiksi keittiössä, kattolampun valo on lempeän kellertävää. TV kertoo, miten suomalaisten naisten ringettejoukkue oli pakottanut Ruotsin joukkueen luovuttamaan ennen varsinaisen otteluajan päättymistä.
Tänään kun kävelin pimeään ja sateeseen urheiluvarusteineni huomasin kotini portista ulos kävellessäni maassa kuminauhan. Se oli kääntynyt kahdeksikon muotoiseksi, mutta koska lepäsi minua kohden vaakasuorassa, se näytti äärettömän merkiltä. Minusta se tuntui jotenkin viehättävän merkitykselliseltä. Pimeän, kylmän ja kosteuden keskeltä minulle annettiin viesti äärettömästä.
TV soittaa Kova laki - rikollinen mieli -tunnusmelodiaa. Aina kun ohjelma alkaa, muistan, että sarjan päähenkilö, joka sarjassa on tietysti yli-inhimillisen älykäs ja kykenevä mahdottomiin päättelyketjuihin, esitti Men in Black -elokuvassa ihmisen nahkaan pukeutunutta avaruustorakkaa. Vaikka hän esittäisi sarjassa miten tiukan päättelyilmeen tahansa, näen hänen kasvonsa repsottavina torakankasvoina. On totisesti ymmärrettävää, miten TV-sarjan rooli voi leimata ihmisen tiettyyn muottiin, sillä torakkamiehessähän oli kyse ainoastaan yhdestä elokuvasta ja edelleen minä näet hänet turpeana hyönteismiehenä. Ja kuin pisteenä iin päällä hänen esimiestään esittää mies, joka jossain elokuvassa muuttui itse belsebuubiksi ja kasvatti sarvet päähänsä. Nyt en kyllä millään muista, mikä elokuva oli kyseessä, muistaisiko joku lukija? Tämän metamorfoosin todistamisesta on kyllä jo jonkin aikaa...
Ystävältä tuli tekstiviesti. Suunnittelemme rentouttavaa viikonloppua naisseurassa ja hän kiitteli minua hotellin varaamisesta ja suunnitelmien tekemisestä. Minulle suunnitteleminen on suuri nautinto. Koen jotenkin saavani enemmän iloa tulevista mukavista juhlista tai lomista, jos saan mietiskellä niiden järjestelyjä etukäteen. Siksi olen kai jouluihminenkin, on ihanaa paneutua sen miettimiseen, mikä lahja ketäkin saajaa ilahduttaisi puhumattakaan lahjojen käärimisestä paperiin, yritän aina tehdä pakkauksista mahdollisimman kauniita. Silloin tuntee onnistuneensa, kun välttää ostamasta turhuuksia ja tietää lahjan onnistuneen, vaikka ei olekaan paikalla kun saaja avaa pakettinsa. Ja sen minkä ehdin ja taidan, koetan tehdä ihan omin kätösin, ajatuksella ja rakkaudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti