Kohti uutta

Vielä käsi ovenkahvallakin Akaipur epäröi. Mitä, jos kaikki se, mitä hän on kokenut nyt muuttuisi? Vain pieni kädenliike, eikä paluuta enää olisi. Yksinäinen kaappikello raksutti hiljalleen seinustalla, ja lattialla makaava paksunukkainen matto levitti ympärille turpeaa pölyn ja ajan tuoksua. Akaipur veti syvään henkeä, nosti aavistuksen verran leukaansa ja painoi sitten kahvan alas.