Hirveä myrskypäivä tänään, kävin apteekissa ja pidin pipostani kiinni, ettei se olisi lennähtänyt tiehensä. Hiukset lepattivat tuulessa ja liimautuivat kasvoihin. Olin varmasti melkoinen näky, kun lennähdin apteekinovesta sisään. Lisäksi suuni oli niin kohmeessa, että kun farmaseutti kysyi nimeäni, jouduin toistamaan sen kaksi kertaa, ensimmäinen yritys oli jokseenkin epäselvä. Myös työpaikalla oli sisätiloissakin niin kylmää, että jouduin juomaan jatkuvasti rooibosta ja teetä pitääkseni itseni toimintakykyisenä. Eräs taukotilaan tupsahtanut mies kyllä totesi: "Kyllä tämä aina sadeilman päihittää", johon vastasin "Kyllä minä myrskyisen sään ulkona kestän, mutta kun täällä on sisälläkin kylmä". "Niin niin", tähdensi mies, "Minä tarkoitinkin, että jos täällä sisällä sataisi". En voinut olla nauramatta hänen oivallukselleen ja myönsin, on tosiaan parempi, että sisällä on kylmä kuin että siellä sataisi. Aina on pilvissä hopeareunus, kun sitä oikein kaivaa.
Risto Isomäki on kuulemma kirjoittanut, että ennen ilmaston lämpenenmistä tulee pohjoismaihin pienoisjääkausi. Isomäki on pelottava mies. Sarasvatin hiekan luettuani olin aivan kauhuissani kaikista maailmanlopun enteistä. Niitä sitten jää miettimään itsekseen - semminkin kun tietää, että maapallon koko historian planeettana huomioiden, on hyvin lyhyt se aika, jolloin se on käyttäytynyt säyseästi. Jaksa uskoa meihin, Gaia.
Jos kylmyydestä tuli mieleen Isomäki, niin tuskaisuudesta tuli mieleen eilinen V-sarjan jakso. Siinä miestä kidutettiin äärimmäisen etovilla keinohyönteisillä. Tuonkaltainen väkivalta on inhaa katseltavaa, pieni määrä verta silmän sisänurkassa, josta kudoksiin kaivautuva pikkukiduttaja pujahti sisään, sädehtivä purnukka jossa noita tuskan tuottajia oli lukuisia lisää, tuskasta huutava miespolo. Mieleni teki vaihtaa kanavaa, paeta johonkin säyseämpään asiaohjelmaan. Ilmeisesti minulla on liian vilkkaat peilisolut, mukaudun näkemiini tunnetiloihin melkoisella nopeudella ja intensiteetillä.
Kun tänään oikein palelsi, minä sukelsin kesämuistoon. Kipusin auringon kuumentamille rantakallioille, jotka meri on piessyt sileiksi. Kuuntelin aaltojen liikettä ja lokkien kirkunaa, tunsin pärskeiden tuoksun. Painoin kämmenet kuumaan kallioon, annoin lämmön virrata itseeni. Etsin katseellani kiven pinnasta halkeaman ja seurasin sitä. Halkeaman vieressä puuhaili muurahainen, katselin sen tarmokasta menoa kallion jäkälä- ja sammaltäplien poikki. Piknik-kori vieressäni on täynnä herkkuja: täytettyjä patonkeja, salaattia, mansikoita, vanijavaahtoa...
Ensi kesänä minä menen sinne taas. Lähdetkö mukaan?
Viime aikoina on tosiaan kesä juolahtanut mieleen tuon tuostakin. Viimeksi aamulla, kun punnersin töihin tuulessa ja tuiskussa pitkin auraamattomia teitä housunlahkeet reisiin asti märkinä. Olinpa kaunis näky, kun pääsin perille. Kehtasivat vielä kysyä, tulinko kävellen...
VastaaPoistaLuminaama, liiskatukka, hikipaita, märkäsukka, ratiritiralla, tuli talvihalla. *Laulaa töihin kävellessään.*
Ei hassumpi tuo sinun kesämuistelosi. Minä puolestani ikävöin kymmenien kilometrien pyörälenkkejäni. Maanteitä pitkin viilettäessä mieli lepää ja pää tuulettuu. Kesää odotellessa!
Eilisessä V:n jaksossa oli kyllä todella inha se kidutuskohta, missä ihme-öttiäinen tunki silmästä sisällä...Melkein saattoi kuvitella sen kauhean tunteen, mitä moinen aiheuttaisi.
VastaaPoistaIsomäen ennustukset pienestä jääkaudesta alkavat tuntua entistä pelottavemmilta..
Tulilatva: Alkoi naurattaa tuo sinun töihinmenosi. Sinun olisi pitänyt vastata kysymykseen, että en minä kävellen tullut, kunhan huvikseni piehtaroin itseni märäksi tuossa pihalla :D
VastaaPoistaWau, kymmenien kilometrien pyörälenkkejä, mahtavaa! Pyöräily on tosiaan kivaa kesäpuuhaa, uimisesta puhumattakaan. Viime kesänä oli niin kuumaa, että kävimme ystävätärten kanssa meressä yöuinnilla ja katsoimme kun punainen aurinko laski. Huimaa.
Susa: Hyh, älä muuta sano, vieläkin näen sen önkiäisen kulkuradan siellä ihon alla. On minusta muuten muutenkin yksi puistattavimmista asioista, että jokin ulkopuolinen eliömuoto änkeäisi oman ihon alle, kunnon painajaisainesta.
Toivotaan nyt kuitenkin, että tämä ankara alkutalvi ei olisi vielä mikään varma merkki Isomäen teorian toteutumisesta. Joku saisi toitotella vaihteeksi jotain lohdullisuuksia.
Hui, olemmekohan samassa paikassa töissä? Olemmekohan peräti sama ihminen eri todellisuuksissa ;)? Ei muuten, mutta meilläkin on töissä kylmä ja minäkin olen juonut rooibosta töissä koko päivän edes vähän lämmetäkseni. On ihanaa, että ulkona on kylmä, koska siellä kuuluukin olla, mutta sisällä pitäisi olla lämmintä, koska ollaan Suomessa eikä Briteissä.
VastaaPoistaHuu, rooibosta ja kylmä työpaikka... vinoutuma todellisuudessa - oletko sinä minä vai minäkö olen sinä? :D Todentotta, viimaa ja tuiskua vastaan pitäisi sisällä olla sentään lämmin!
VastaaPoistaHuomenna aion varustautua työntekoon paksuimmalla villatakillani. Siitäs saa kylmyys nenilleen. Ja sitten hommaan itselleni sellaisen talvitakin, ettei pakkanen minuun enää pysty. Että siinäpä on selviytymissuunnitelma!
Voi että, eipä juolahtanut mieleen tuollainen vastaus :) Tosin joku olisi sen saattanut uskoakin... Toimenkuvaan nimittäin kuuluu melkoisesti tuota ulkonaolemista säällä kuin säällä, eikä hangessa kahlaaminenkaan ole yhtään tavatonta.
VastaaPoistaNo se olisi kyllä pudottanut vitsiltä pohjan pois, jos kaikki olisivat vain kohauttaneet olkiaan ja todenneet, että aha ookoo. Tosin huvikseen lumessa piehtarointi harvoin kuuluu kenenkään työnkuvaan (paitsi ehkä koirien ja saukkojen).
VastaaPoistaNo joo, en minäkään siellä hangessa huvikseni piehtaroi :D Joskus sinne vain on mentävä. Jos tuota repliikkiä vähän muuttaisi ja sanoisi vaikkapa että "muuten vain piehtaroin", niin saattaisi mennäkin läpi. Ehkä...
VastaaPoista