Minä olen asetellut pöytää somistavien kivituikkujen vierelle läjiä alusvaatteita, sukkia, kännykän laturin ja aikakauslehden. Ne odottavat pakkaamista: kaiken pitäisi olla tänään valmista, sillä huomenna menen aamujunaan, ja koska olen onnettoman aamu-uninen ja herättyäni muutoinkin melkoinen zombie, kannattaa tehdä kaikki tänä iltana, kun vielä pystyy. Minä olen kyllä hyvä matkustamaan kevyesti, ällistytän ihmisiä pienellä tavaramäärällä, joka kuitenkin tuntuu sisältävän kaiken tarpeellisen. Tästä huolimatta usein silti reppuun eksyy jotain sellaista, mitä en matkan aikana laisinkaan tarvitse.
Satuin tänään lukemaan mitä ilmeisimmin miehen kirjoittaman negatiivisen kommentin Harjukaupungin salakäytävät -kirjasta eräältä keskustelupalstalta. Onnistuin kiukustumaan tekstistä niin, että muutos olisi varmasti ollut havaittavissa kaikenmaailman geiger- ja verenpainemittareilla, joita ei onneksi ollut minuun kytketty tahikka suunnattu. Miten voi ollakaan, että ihmiset voivat suhtautua elämään niin mielikuvituksettomasti, näkemyksettömästi ja laput silmillään?
Omaksi hilpeydenaiheekseni huomasin ajattelevani: "Tuollaista miestä minä en ainakaan ikinä halua miesystäväkseni. Se olisi juuri sellainen turhantarkka huumorintajuton, takakireä nipottaja, jonka mielestä kaikkinaiset tavallisuudesta poikkeavat ajatukset ja teot olisi syytä karsia. Naista ymmärtämätön, ahdistava tylsimys."
No, onneksi hänen kaltaisiaan miehiä ei ole oven takana jonoksi asti. Ei oikeastaan minkäänlaisia miehiä - eikä edes lukkeja. Olen nimittäin asunut vuokrarivitalossa, jonka oven takana lukit laumoittain jonottivat syksyisin sisäänpääsyä pitkät koivet joko kiihtymyksestä tai vilusta väristen. Valitettavasti eräs niistä pääsikin sisään, ja ohuenohuiden kävelinten suloiseen kutitteluun käsivarrellani heräsin eräänä aamuna. En ole järjettömän hämähäkkikammoinen, mutta olen melko ehdottomasti sitä mieltä, että lukit pitäkööt pitkät koipensa ihan siellä omalla puolellaan, eivätkä hipeltämässä pitkin paljasta ihoani.
Ehkä pitäisi asettaa Harjukaupungin salakäytävät pääsykoekirjaksi miehelle, joka haluaa ryhtyä suhteeseen kanssani. Tai sujauttaa kirjan kirjastoversioiden väliin lappusia, joissa lukee: "Jos olet mies ja pidit tästä kirjasta, ota yhteys Karenina Unskaan". Mutta jos kaikki kirjaan ihastuneet sinkkunaiset laittaisivat oman lappunsa, voisi syntyä melkoinen lappusade, kun kirjan nappaisi hyllystä kätensä. Olisi Suomisen sateenvarjoille töitä.
Mutta jos tämä nainen nyt korjaisi luunsa sohvalta vaatekaapin suuntaan ja viilaisi reppunsa sisällön huippukuntoon viikonlopun rientoja silmälläpitäen. Sanomattakin lienee selvää, että lauantain kestävän blogihiljaisuuden jälkeen on sunnuntaina vuorossa säästelemätön avautuminen viikonlopun tapahtumista, kuten tapanani on... No, lupaan kertoa edes jotakin.
Mutta hei: onneksi minun blogiani ei lue yksikään tylsä tyyppi!
Mielikuvituksettomuus on kuolemaksi. Mielikuvituksettomuus on kirosana.
VastaaPoistaIhan puistattaa.
Eläköön siis rikas mieli, pilke silmäkulmassa ja rohkeus kohdata uusia, itselle vieraitakin asioita;)
Juuri näin, ihana kommentaattorini :)
VastaaPoistaOnneksi tässä seurassa ei tarvitse puistatuksia tuntea, muuta kuin talven viimojen aiheuttamana.
Rohkeutta voisi joskus olla ihan hitunen lisää, mutta pikkuhiljaa sekin kasvaa...
Oikein mukavaa viikonloppua sinne!
Hei vaan päärynäiset ja terveisiä kotoisen nuhjuisesta sohvakahvilasta! Kyllä, mielikuvituksettomuus olisi ainakin näin vilkkaasti mielikuvittelevan olennon mielestä kerrassaan kauhistuttava olotila. Tai voihan olla, että kuvittelukyvyttömänä yltiörealistina ei edes osaisi haikailla kyseisen ominaisuuden perään.
VastaaPoistaHmmmm, Harjukaupungin salakäytävät pääsykoekirjana... Pistetään korvan taakse, jos vaikka joskus sattuisi käymään niin, että joku miespuolinen lajitoveri osoittaisi kiinnostusta outoa päärynänaista kohtaan.
Leppoisaa sunnuntaita teille molemmille!
Hei Tulilatva ja ihanaa, kun kommentoit! Huomasin nyt vasta, että olitkin laittanut sinne Jääskeläisen Pasin blogin puolelle kommentin, että olit alkanut lukea kirjoituksiani, olen kovin otettu ja ilahtunut - blogini kun ei ole kirjallisuusblogi, paitsi ajoittain...
VastaaPoistaPerhana, minä olen kyllä sitä mieltä, että oudot päärynänaiset ovat niitä parhaita. Minä ainakin valitsisin sellaisen, jos olisin mies ;-)
Susa ja Tulilatva, laittakaapa minulle emailiin tietoa, mistä teidät tavoitan - jos vaikka ihan oikeasti höpöilisimme jotain. Elämää ei pidä päästää liian tylsäksi...
Juu, sieltä Pasin blogin kauttahan tänne matka kävi. Olen itsekin silloin tällöin ajatellut bloggaamisen aloittamista, mutta ajatuksen asteelle se on toistaiseksi jäänyt. Ei siitäkään puhtaasti kirjallisuusblogi tulisi. Kynnys sellaisen pitämiseen tuntuu kovin korkealta. Jos eivät muut, niin ainakin itse vaatisin teksteiltäni niin ammattimaista otetta, että taidot eivät sellaiseen yksinkertaisesti riitä.
VastaaPoistaLaitan sinulle sähköpostia piakkoin. Miten lie tuon välimatkan laita? Jos yksi asuu Inarissa, toinen Joensuussa ja kolmas Porvoossa, niin yhteisen sohvakahvilan löytäminen voi olla hieman työlästä. Vaan katsotaan! Eihän sitä koskaan tiedä...
Minäkin aloitin blogin hyvin äkkinäisesti, etten ehtisi kehitellä itselleni liiaksi esteitä. Koskaan ei kai omasta mielestään voi olla tarpeeksi hyvä kirjoittaja ja yksityisyyttäänkin haluaa suojella. Silti, enpä kadu, ainakaan vielä.
VastaaPoistaAjattelin, että pohditaan välimatkaongelmaa sitten, kun tiedämme miten päärynäjengi on Suomeen jakaantunut. Sähköpostitse asiasta sopiminen on kuitenkin sillä tapaa järkevää, ettemme sitten julkisesti blogeissa asiaa levitellen saa yleisöä kokoontumisellemme, josta tulee tietenkin spektaakkelimainen :D. Itse olen kyllä valmis matkustelemaan muuallekin, hyvä tietysti olisi että joku jengiläinen olisi paikallinen, jotta voisi sitten opastaa paikkakunnan iloihin niitä, jotka eivät ole. Siitä voisi tulla hyvinkin jännää...