Norjalais-elokuvallinen sanaleikki

 Katselin TV:stä norjalaista elokuvaa. Muistin lukeneeni Rooiboksen blogista leikistä (tai harjoituksesta), jossa kerätään kymmenen verbiä ja kymmenen asiaa ja yhdistetään ne sitten lauseiksi. Keräsin siis elokuvasta ensin verbejä asioista, joita näin ihmisten tekevän, sitten esineistä, joita ruudulla näkyi. Yhdistin ne sitten pareiksi järjestyksessä ja muodostin siitä tarinan. Alla siis ensin sanat, sitten tarina (josta tuli vähän ärhäkkä ottaen huomioon, että elokuva oli komedia). Olipa muuten hauskaa!

leikkiä  --  kynttilä
huitoa  --  viinirypäle
hymyillä  --  valaisin
kävellä  --  verhot
pistää  --  kala
nyökytellä  --  liekki
auttaa  --  kirja
ruokailla  --  suola
niellä  --  peruna
sivellä  --  polkupyörä

On vaarallista leikkiä tulella, kuten lapsena, kun sormea piti kuljettaa mahdollisimman hitaasti kynttilän liekin läpi sitä kuitenkaan polttamatta. Nyt sormeni oli kuitenkin pahasti palanut, eikä kipuun enää auttanut edes koko käden huitominen ilmassa - sievästi astiaansa asetetut viinirypäleetkin tuntuivat alleviivaavan epäonnistumistani. Yritin hymyillä, vaikka keittiön yhdessä kirpparilta ostettu valaisin paljasti totuuden lasisen katseeni takana. Tunteita paetakseni kävelin konemaisesti verhojen luo ja katsoin marraskuista, tyhjää, loskan peittämää katua. Todellisuudessa halusin pistää veitseni kerta kerran jälkeen lautasella lepäävän, huolella valmistamani kalan läpi.

Timo nyökytteli ärsyttävän ymmärtäväisen näköisenä, lepattava liekki heitti tanssivia varjoja hänen kasvoilleen. Hän sanoi kuulleensa Ainolta (Aino painukoon helvettiin), että jokin uusi kirja voisi auttaa ymmärtämään, miksi ero oli välttämätön. Ruokailemme hiljaisuuden vallitessa, äänettä lisäilemme vuorollamme suolaa avoimiin haavoihin. Perunoiden pureskeleminen ja nieleminen on molemmille vaikeaa, vaikka olen valellut ne luomukermalla, Timo kun on niin tarkka... vai pitäisikö jo sanoa, oli niin tarkka, raaka-aineiden suhteen. Kun hän lähtee luotani viimeistä kertaa, kiinnittyy koko huomioni pelkästään siihen, miten hän sivelee polkupyöränsä satulaa kuin se olisi nainen.

***

Tekisi mieli lisätä, että tarinan henkilöille käy lopulta ihan hyvin, kun tarina jäi noin ikävästi kesken, kun sanaparit loppuivat. Mutta ei sitä koskaan tiedä, miten heidän käy, elämä on niin arvaamatonta.