sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Varo, mitä haluut, sillä sä saat sen

Ystävä on ollut luonani vierailulla useamman päivän aiheuttaen hiljaiseloni täällä blogipuolella. Olemme istuneet kahvilassa, puhuneet tyttöjen juttuja ja politiikkaa, käyskennelleet kirpputoreilla, syöneet hyvin, tutustuneet kaupungin yöelämään, järjestäneet syntymäpäiväjuhlat, tutustuneet uusiin ihmisiin, käsittämättömän paljon asioita näin lyhyessä ajassa.

Perjantaina jouduin jäämään kotiin, kun ystävät suuntasivat kirpputorille ja hihkaisin heidän peräänsä hieman leikilläni pyynnön ostaa puolestani kello viiden tee -kukka-astiaston. Hämmästykseni oli kuitenkin melkomoinen, kun liikettä ikkunan ulkopuolella havaittuani nostan katseeni ja näen, miten ystävä kantaa pahvilaatikollista kultareunaisia kukka-astioita. Kun avaan ulko-oven, puhisee sen takana kaksi innoissan olevaan naista, joista laatikon kantaja hihkaisee minulle: "Sä olet mulle muuten kymmenen euroa velkaa".

Tässä se siis on, uusi astiastoni, joka on kokoelma kahdesta eri kukka-aiheisesta sarjasta, yhteensä 11 kuppiparia, sokerikkoja, kermakkoja ja teekannu. Edellisenä päivänä olin ostanut kahdeksan koristeellista alpakkateelusikkaa, joten nyt teetä voi todella sievästi siemailla, vai mitä tuumaatte?



Tänään ihanan viikonlopun huipensi ystävien kanssa vietetty brunssi. Tiesin jo etukäteen, että lauantai venyy aamupuolelle, joten olimme leiponeet tämän broilerpiiraan ja parsakaali-fetapiiraan jo lauantai-iltana. Tänään valmistin vielä erilaisista salaateista pedin, jonka koristin suolaheinän kauniilla lehdillä ja väritin tomaattikuutioin ja keltaisen paprikan pirtein värein. Kasvissyöjälle kylkeen oli tarjolla paistettua halloumi-juustoa ja lihan ystäville lohta sekä loimutettuna että kylmäsavustettuna. Hedelmälautasellani oli verkko- ja hunajamelonia veneinä, jälkiruokana mustikkatäytekakkua ja mudcakea. Helppoa, yksinkertaista, herkullista.

Hyväntuuliset ystävät vitsailivat pöydässä keskenään: "Antaisitko minulle vähän piirakkaa?", johon mairea vastaus : "Tottahan minä sinulle piirakkaa annan". Olin nuhtelevinani ystäviäni moisesta sanailusta, ja jatkoin ruokailuani. Hetken kuluttua, emännän roolissa kun olin, ojensin hedelmätarjoilulautasta kohti minua viistosti vastapäätä istuvaa mieshenkilöä ja kysyin äärimmäisen kohteliaasti, onko mies todellakin aivan varma, ettei halua kokeilla melonejani. Suositukseni ja yleisen hervottomuuden jälkeen hän päätyi kokeilemaan niitä molempia. 

4 kommenttia:

  1. "Puhuneet politiikkaa", huh, ekstremeä! :) Siis sellaiselle, joka ei ole kai koskaan puhunut politiikkaa kenenkään kanssa.

    Ihanaa joskus emännöidä vieraita! Leipoa ja laittaa, mennä sinne ja tänne. Paljon kokemuksia lyhyessä ajassa!

    Ostin joskus Pietarista koboltinsinisen, kultareunaisen kahviastiaston. Se lähti sittemmin yhden ystäväni matkaan, joka piti siitä.

    Ihanneminä joisi kahvia kupeista.

    VastaaPoista
  2. Mekin olimme naisseurueessamme kovin tyytyväisiä itseemme, istumme kahvilassa ja puhumme vaaleista ja politiikasta. Pelkäsimme ainoastaan sitä, että meidät häädetään ulos häiriköinnistä, saattaahan tällainen mielipideaihe olla vähän tulenarka.

    Ja kyllä, emännöinti oli tosiaan mukavaa ja se seikka, että elämä ikäänkuin äkkinäisesti hörähtää käyntiin.

    Osaan arvatakin, millaista astiastoa tarkoitat, kauniita tosiaan ovat nuo venäläiset astiastot. Havaitsin, että yhdestä kuppiparista tuollaista astiastoa saa pulittaa melkein 10 euroa, eli koko tuon minun astiastoni hinnan. Nuo oman astiastoni kupit taitavat kohtuullisen suuresta koostaan päätellen ollakin ihan aitoja teekuppeja, ja sellaisia teenjuontiin tietysti tarvitaankin. Nyt pitää enää vain hankkia astiastoon sopiva kesähuvila :D

    VastaaPoista
  3. Kuppikaupoista on jo aikaa - ystäväni, ketä kävin moikkaamassa Pietarissa pari kertaa vuodessa, muutti ainakin viisi vuotta sitten takaisin Suomeen.

    Jos en ihan omiani muistele, koko komeus (puoli tusinaa kuppeja pullalautasineen) maksoi max 20 euroa.

    Pitsihuvilaan sopivat kupit on jo hyvä alku! :)

    VastaaPoista
  4. Juu, tämä on tällainen aavistuksenomainen hivuttautuminen lähemmäs pitsihuvilaa. Jostain pitää aloittaa!

    VastaaPoista