Minä tietysti menin pöyhimään kaappejani, mitä löytyy. Kananmunia, sokeria, jauhoja, oivariinia... mokkapaloja! Mutta kun niitä tulee niin valtavasti ja minä olen vain pieni nainen. Mutta onhan minulla pyöreitä piirakkavuokia. Voinhan aina tehdä puolikkaan taikinan. Ja niin minä tein, äidin vanhan reseptin mukaan: kun ainesten määrän jakoi kahdella, tuntui pohja helpolta ja nopealta valmistaa. Kun ystävä koputti oveen, puuttui enää kuorrute. Kolmaskin ystävä kutsuttiin paikalle eikä aikaakaan, kun oveen jälleen kolkutettiin, mokkapaloilla on melkoinen vetovoima.
Siinä me sitten istuimme kahvi- ja teemukeinemme. Pidimme ideariihtä, suunnittelimme sushi-iltoja, kello viiden teetä ja kesälomamatkaa ystävien kesken. Joka päivä grillausta, saunomista ja uimista, retkiä ihmettelemään paikallista kulttuuritarjontaa ja nähtävyyksiä. Aurinkoa, hyttysiä ja lomaa. Muumimukeja kallisteltiin ja piirakka suli suklaisana suuhun. Samalla paisuivat ideat, suunnitelmat ja kesäunelmat.
Isäkin sattui tulemaan paikalle. Kipitin heti ovelle huutelemaan häntäkin kahville, hän on aina osannut arvostaa makeaa (eikä omena ole kauas puusta pudonnut). Sitten paikalle hälytetään vielä velikin. Ja niin mokkaisa piirakka hiljalleen pienenee. Koska tämä ei varsinaisesti ole ruokablogi, en laita ohjetta tänne, mutta jos joku on vailla tämän suklaisan herkun "sinkkukokoa" - joka kuitenkin riittää viidelle henkilölle - niin kerron sen kyllä mielelläni.
Postilaatikosta löytyy vielä tervehdys ystävältä, joka on pitkään ollut hiljaa, elää elämänsä kiireisintä vaihetta. Katselen hänen ottamiaan kuvia ja pientä, kaunista, käsin tehtyä aarretta ja olen tavattoman iloinen siitä, että hän kuitenkin on. Aina ei ehdi eikä voi venyttää itseään ehtimään kaikkialle, mutta silti voi pysyä lähellä.
Hämärä alkaa laskeutua ja katsahdan keittiön ikkunasta ulos. Katu on tyhjä, mutta taivas kirkas ja näkymä kotoisa ja rauhallinen. Kissakin tulee katsomaan, mitä minä ulkona oikein näen. Tämän.
Ihania kesäunelmia! Toteutukoon niistä jokainen!
VastaaPoistaSellaista elämä on, että varsinkin aikuisiällä ystävyyssuhteet ovat joskus sellaisia, että ovat jopa vähän taustalla, mutta sitten pieni yhteydentotto toiseltaa saa muistamaan, kuinka rakas toinen on, vaikkei ehtisi juuri siinä hetkessä niin kovasti yhteyttä pitämään.
Ja juu...arvaas alkoiko tehdä mieli mokkapaloja.....
Eivätkö vain olleetkin ihania kesäunelmia. Olen hurahtanut kesämökkien vuokraamiseen - ja aina eri puolelta Suomea. Sopiva jengi kasaan ja vaikka toiselle puolen Suomea, olen käynyt mitä kummallisimmissa näyttelyissä, taiteilijakodeissa ja vaikka missä. Grillailtu on vaikka millaisilla vehkeillä, mutta aina maistuu grillattu ruoka ja onpa joissain paikoissa ollut savustuspönttökin! Näin sitä tutustuu omaan kotimaahansa - joka paikassa on jotain hienoa tarjolla.
VastaaPoistaJuuri näin on asian laita, ystävyyssuhde kyllä jatkuu - pienikin ele voi olla suuri ja palauttaa ystävän mieleen. Kiintymys pysyy.
Mokkapalat ovat sellainen lapsuuden ihana juttu, ja nyt ne ovat tehneet ansaitun paluun. Helppo ja maistuva herkku kertakaikkiaan. Kannattaa leipoa :)