Operaatio Emalisydän

Kun tänään istuin työhuoneessani tekemässä juuri sitä, mitä työhuoneessa tulisi nimensä mukaisesti tehdä, kuulin asunnostani peuhausta ja teutarointia. Äsken kun kömmin ulos luolastani, havaitsin, että kissa oli tehnyt sen, mikä kuuluu kissan hommiin. Minulla oli tekeillä nimittäin pienoinen neulegraffiti-projekti ja työssä oli kiinni pikkuinen lankakerä. Sen oli kollipoika päättänyt purkaa pitkin olohuoneen mattoa ristiin rastiin suuntivaksi lankaspagetiksi. Huvittavaa, kissavanhus ei ole jaksanut lankarullista innostua enää pitkään aikaan.

Internet on tuottanut murheita tänäänkin. Soitin tekniseen tukeen, jossa minulle vastailee aina sama lupsakanoloinen mies, joka jälleen niin hövelisti lupasi resetoida Internet-yhteyteni. Ilmeisesti vika ei kuitenkaan ole heidän päässään, vaan meidän, joten kaistaa jakava musta laatikko lienee uusittava. Missähän meidän palveluntarjoajamme call center mahtaa sijaita, ihan ilokseen tämän miellyttävän tukihenkilön kanssa kyllä turisee. Tosin haittaavampaa on kylläkin se, ettei Internet-yhteys toimi, tänä päivänä sitä on melkoisessa pulassa, jos moinen pitkittyy.

Onneksi se toimii jälleen: yhteys ulkomaailmaan. Nyt olen voinut tökkäistä Facebookissa kahta miestä (he sen tökkimisen aloittivat, enkä minä osaa lopettaa, vaan tökkään aina takaisin, olen siis jäänyt pahaan tökkimiskierteeseen). Lisäksi olen voinut metsästää Tampereen ja Jyväskylän kulttuuri- ja iltaviihdetarjontaa. Tämä liittyy kahden naisen elämysmatkailuun, jonka perimmäinen tarkoitus on unohtaa kolhut ja nauttia elämästä. Jostain käsittämättömästä syystä olemme nimittäin paitsi sinkkuja, myös jahkaantuneet kutakuinkin samanlaiseen pattitilanteeseen rakkaus-, tai raadollisemmin muotoiltuna, rakkaudettomuusasioissa. Toipumiseen olemme päättäneet käyttää matkustelua lähikaupunkeihin, joissa aiomme nauttia kultturielämyksistä (keikoista, taidenäyttelyistä, teatterista), hyvästä ruoasta ja juomasta, iltaviihteestä jne.

Aiomme yöpyä hotellissa, mieluiten sellaisessa, jossa voi käydä saunomassa. Huoneeseen tietysti pitää varata jotain hyvää ennen iltaviihteelle lähtöä, ihan vähintään tummaa suklaata ja punaviiniä. Ja aamulla vielä pitää nauttia ihanasta hotelliaamiaisesta. Ainakin silloin se on ihana, jos ei joudu työnsä puolesta jatkuvasti hotelleissä yöpymään, me emme onneksi joudu, joten hotelli jo sinänsä on mukavan jännää. Oli miten oli, me nyt olemme sitä mieltä, että jollei näillä eväin parin sinkun sielu tokene, niin johan on kumma! Sinkkuus taitaa tehdä meistä oikeita kotimaanmatkailun valttikortteja.

Vielä ovat matkat suunnitteluasteella, mutta toteutus tullee ajankohtaiseksi tässä kevään kuluessa. Ellei meistä jompaa kumpaa onnista, ja se oikea pölvähdä silmäin eteen niin, että pompsis. Jos niin käy, niin toivon kovin, että asia tapahtuisi meille molemmille joltiseenkin samaan aikaan, ei haittaisi, jos vaikka samalla reissulla. Molemmille olisi ikävää jäädä yksin sinkkuilemaan ilman vertaistukea, joka nyt on jo osoittautunut äärimmäisen terapeuttiseksi ja eheyttäväksi.

Niin että villejä matkailuvinkkejä otetaan vastaan!

Mä en uskonu sua
Mä en kuunnellu sua
Mä en aikonu uskaltaa
Se joka uniansa uskoo
Saa pelätä varjoaan
Mut sä kesytit mut
Sä väsytit mut
Sä nukutit mut syliisi
Niin joskus voi onni olla
Paitahelmainen enkeli

Heikki Salo - Emalisydän