Varo, mitä haluut, sillä sä saat sen

Ystävä on ollut luonani vierailulla useamman päivän aiheuttaen hiljaiseloni täällä blogipuolella. Olemme istuneet kahvilassa, puhuneet tyttöjen juttuja ja politiikkaa, käyskennelleet kirpputoreilla, syöneet hyvin, tutustuneet kaupungin yöelämään, järjestäneet syntymäpäiväjuhlat, tutustuneet uusiin ihmisiin, käsittämättömän paljon asioita näin lyhyessä ajassa.

Perjantaina jouduin jäämään kotiin, kun ystävät suuntasivat kirpputorille ja hihkaisin heidän peräänsä hieman leikilläni pyynnön ostaa puolestani kello viiden tee -kukka-astiaston. Hämmästykseni oli kuitenkin melkomoinen, kun liikettä ikkunan ulkopuolella havaittuani nostan katseeni ja näen, miten ystävä kantaa pahvilaatikollista kultareunaisia kukka-astioita. Kun avaan ulko-oven, puhisee sen takana kaksi innoissan olevaan naista, joista laatikon kantaja hihkaisee minulle: "Sä olet mulle muuten kymmenen euroa velkaa".

Tässä se siis on, uusi astiastoni, joka on kokoelma kahdesta eri kukka-aiheisesta sarjasta, yhteensä 11 kuppiparia, sokerikkoja, kermakkoja ja teekannu. Edellisenä päivänä olin ostanut kahdeksan koristeellista alpakkateelusikkaa, joten nyt teetä voi todella sievästi siemailla, vai mitä tuumaatte?

Tänään ihanan viikonlopun huipensi ystävien kanssa vietetty brunssi. Tiesin jo etukäteen, että lauantai venyy aamupuolelle, joten olimme leiponeet tämän broilerpiiraan ja parsakaali-fetapiiraan jo lauantai-iltana. Tänään valmistin vielä erilaisista salaateista pedin, jonka koristin suolaheinän kauniilla lehdillä ja väritin tomaattikuutioin ja keltaisen paprikan pirtein värein. Kasvissyöjälle kylkeen oli tarjolla paistettua halloumi-juustoa ja lihan ystäville lohta sekä loimutettuna että kylmäsavustettuna. Hedelmälautasellani oli verkko- ja hunajamelonia veneinä, jälkiruokana mustikkatäytekakkua ja mudcakea. Helppoa, yksinkertaista, herkullista.

Hyväntuuliset ystävät vitsailivat pöydässä keskenään: "Antaisitko minulle vähän piirakkaa?", johon mairea vastaus : "Tottahan minä sinulle piirakkaa annan". Olin nuhtelevinani ystäviäni moisesta sanailusta, ja jatkoin ruokailuani. Hetken kuluttua, emännän roolissa kun olin, ojensin hedelmätarjoilulautasta kohti minua viistosti vastapäätä istuvaa mieshenkilöä ja kysyin äärimmäisen kohteliaasti, onko mies todellakin aivan varma, ettei halua kokeilla melonejani. Suositukseni ja yleisen hervottomuuden jälkeen hän päätyi kokeilemaan niitä molempia.