Unska matkailee ja sisustaa

Seis, älkää lähtekö pois, tämä on ihan oikea paikka. Uudistin blogini ilmeen, sillä sain palautetta siitä, että läpinäkyvä tausta takana piilevine kuvineen on hieman vaikeaselkoinen, tai ei ehkä kuva, mutta sen päällä kelluva teksti. Ehkä jopa näiden kombinaatio. Tai sitten itse teksti on sekavaa (eipä uskoisi, kun lukee edeltävät lauseet).

Tässä se nyt kuitenkin on, Uneksin arkana -blogin uusi ilme. Halusin (ainakin toistaiseksi) säilyttää tuon taustakuvan, vaikka nyt ette enää näe tekstin taakse piiloutuvia tauluja, ihanaa vanhanaikaista puhelinta, TV:tä ja pöytävalaisinta sen päällä. Muutos on kuitenkin tehty teidän silmienne säästämiseksi ja lukukokemuksen helpottamiseksi. Toivottavasti tunnelma on edelleen hiukan samanlainen, kuin blogin alkuperäisessä versiossa. Ehkä tässä päivän pidentyessä teen jälleen uuden, raikkaan kesäilmeen, vaihtavathan naiset verhojakin kesäksi.

Lähdin äsken ulos säätä uhmaten, taivaalta leijui tiheään valtavan suuria lumihiutaleita. Tai tarkalleen ottaen ne taisivat olla toisiinsa liimautuneita lumikideryväksiä, märkiä nämä muodostelmaleijujat kuitenkin olivat. Päätin yhtäkaikki kävellä galleriaan, sillä luin juuri paikallislehdestä valokuvanäyttelystä, jonka halusin nähdä. Kannatti kastua, sillä kuvat saivat minut sekä hymyilemään että liikuttumaan. Niissä vakavat pienet tytöt katsoivat kohti kameraa suoraan siihen pieneen tyttöön, joka meissä kaikissa naisissa edelleen on sisällämme. Jouduin totisesti räpyttelemään silmiäni ja nieleskelemään ja kiitin onneani siitä, että galleriassa oli töissä tuttu mies, joka vielä sattui puhumaan puhelimessa, joten sain kuohahdella rauhassa. Oletteko huomanneet, että sitä voi näyttää päällisin puolin aikuiselta naiselta, mutta sisällä nauraa, laulaa, hypähtelee ja leuka vavisten turvaa etsii se ihan sama pieni tyttö kuin vuosia sitten?

Galleriaan oli ehdittävä siitäkin syystä tänään, että matkaan jälleen huomisaamuna pääkaupunkiseudulle tapaamaan kummityttöäni. Siellä saan leikkiä äitiä: rooli on kokemattomalle yllättävän haastava, sillä leikkilapseni ovat karkailevaa sorttia, sairastavat lavantautia, sikainfluenssaa ja vesirokkoa - yleensä samanaikaisesti - ja samalla saattaa talokin syttyä palamaan. Lisäksi luultavasti leivomme: hurjan määrän pullia ovat kätemme jo pyöritelleet, korvapuustejakin on taiteiltu ja viimeksi muffineja, tällä kertaa otan mukaani mokkapalapiiraan ohjeen, se on niin helppo, että viisi ja puolivuotiaan ja kohta seitsenvuotiaan on mukava osallistua sen valmistukseen. Ellei paikan päällä ole sitten jo keksitty jotain muuta, annoin nimittäin kummitytölleni lasten keittokirjan joululahjaksi.

Lauantai-iltana lasten nukahdettua aion kuitenkin livahtaa pakosalle kuin Tuhkimo. Helsingissä vietetään erään ravintolan avajaisia, ja pääkaupunkiseudulla asuva toinen ystävättäreni (kyllä, minulla on siellä paljon ystäviä) houkutteli minut kanssaan iltaa viettämään. Kieltämättä on hauskaa lähteä ulos sellaisen ihmisen kanssa, joka on samassa elämäntilanteessa.

Viime kerralla, kun teimme ystäväni kanssa lähtöä baarista, näin vaatesäilytyksen lähellä miehen ja naisen, jotka kävivät keskenään huolestunutta keskustelua. En kuullut sanoja, mutta miehen elekielestä päättelin, että jokin oli hukassa, lompakkoa pengottiin, pankkikorttiko? Silloin yhdistin asiat mielessäni ja sanoin tälle pitkähiuksiselle nuorelle miehelle: "Onko sun narikkalappu hukassa?". Mies myönsi ja jatkoi penkomistaan. Minä sanoin: "Mä huomasin, että tossa narikan edessä oli narikkalappu maassa, oiskohan se sun?" Mies innostuu ja tarkentaa vielä: "Missä?", ja minä osoitan hänelle paikkaa sormellani. Hetken kuluttua hän palaa touhukkaana takkinsa kanssa ja on aivan riemuissaan. "Kiitos", hän hihkaisee ja suorastaan kahmaisee minut syleilyynsä, ja rutistaa pitkään ja hartaasti - sellaista halausta en ole kuunaan saanut. Vielä otteensa irrottaessaankin hän hymyilee ja kiittelee. Poistumme ystävättären kanssa sangen hyväntuulisina - tuntemattoman ihmisen osoittama ystävällisyyden ele oli huikea päätös hienolle illalle.

Palaan sunnuntaina asiaan, uusia tarinoita luvassa.