Vaatteilla ja ilman

Eilen siis Apulantaa kuulemassa. Normaalisti hivenen keveämmästä musiikista innostunut ystävättäreni ihastui bändiin ikihyviksi, itse luonnehdin hänelle Apulantaa rock-humpaksi - tämä siis ehdottomalla kunnioituksella bändiä kohtaan, musiikki on vain ajoittaisesta raskaudestaan huolimatta helposti lähestyttävää. Biisilista oli suoranaista ilottelua, kaikki tuttuja heille, jotka hiukankaan radiota kuuntelevat. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan, oli avioeroni aikaan kuuntelemani biisi:

"Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää.
Keneen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
kun on saavuttu siihen pisteeseen,
ettei mikään ole varmaa"

Kävimme ystävättären kanssa ostoksilla ja vaateliikkeessä sattui olemaan töissä varsin salskeannäköinen mieshenkilö. Ystävätär halusi vielä miehelleen tuliaisiksi bokserit, ja mietti niiden kokoa ja väriä. Mies totesi ystävällisesti käyttävänsä itse kokoa L, jolloin meidän molempien katseet täysin automaattisesti ja hetkeäkään epäröimättä lopsahtivat miespolon pyllyyn. Tilanne oli samaan aikaan sekä nolo, että hupaisa, tottahan mies itsekin tajusi, mitä tapahtui. Minä aloin nauraa ja sanoin miehelle: "Voi anteeks, kauheeta, mutta joo, kyllä se L on ihan hyvä koko". Sitäpaitsi ainahan sitä voi sinkkunainen toivoa, että mies halusi kerätä huomioni varsin persoonallisella tavalla takamukseensa. Mainos se on pienikin mainos.

Toisesta liikkeestä löytyi itselleni pitsisomisteinen alushame - kenties se laitetaan päälle (tai alle) illan esiintyjiä kuulemaan. Tällä kertaa vuorossa on Jean S., joka on ystävättären suosikki: hän suostuu vuokseni kuuntelemaan räminää ja minä hänen vuokseen iskelmäklassikoita: näin se vastavuoroisuusperiaate toimii.

Ostosten jälkeen kävimme syömässä ravintola Cantinassa ja saimme hysteerisen naurukohtauksen, jonka lopuksi pyyhimme vesiä silmistämme ja pitelimme kiinni vatsoistamme. Ikä piteni jälleen kuukausikaupalla. Söin ravintolassa annoksen Pollo al carbon -annoksen, blackened-paistettua kanaa höysteillä, kerrassaan maukasta.

Nyt kuuluu kuitenkin kylpyhuoneesta jo föönin pörinää, joten minulle alkaa tulla kiirus. Pitää alkaa miettiä sitä kysymystä, joka on naisen elämässä se kaikkein tärkein: Mitä ihmettä minä laitan päälleni?