Uteliaisuuttani kävin lukemassa muiden sinkkunaisten blogeja. Jo ensimmäinen pudotti suomuja silmiltäni sellaisen läjän, että kuka tahansa TV-kokki olisi ollut siitä kateellinen. Nämä naiset tuntuivat olevan rohkeita ja pelottomia, he ottivat ilon irti sieltä mistä helpoiten saivat: työkavereista, muutoin tutuista miehistä siviilisäätyyn katsomatta sekä asiakkaistaan. En kirjoita tätä moralisoidakseni, heidän tarkoituksenaan ei selvästikään ollut tehdä kenellekään ihmiselle mitään pahaa.
Tällaisen ilotulittelun jälkeen oma elämäni alkoi vain kuulostaa englantilaiselta pukudraamalta. No, minähän kyllä kovasti pidän englantilaisesta pukudraamasta, eleiden hillittyydestä ja pinnan alla kiehuvista suurista tunteista ja intohimoista. Joltiseenkin samaan verkkaiseen tapaan toivon tulevani myös vietellyksi - herrasmiesmäisen harkitusti ja epäsuorin ilmaisuin. Tämä eittämättä tarjoaa edun älykkäille herroille, jotka ovat taitavia puheissaan ja eleissään.
Yllämainittu on kovasti ristiriitainen toive siihen nähden, mikä on todellisuus. Pian sinkkuuntumiseni jälkeen ystäväni vei minut Lappiin ja siellä suureen yökerhoon. Kokemusta on lähes mahdoton kuvailla, miehet surisivat ja parveilivat ympärillämme kuin vihaiset paarmat. Tietyllä tapaa se hiveli itsetuntoa, mutta teki samalla surulliseksi: näinkö raadollista kaikki todella on, kun kaikki velvoitteet riisutaan? En voinut olla ajattelematta, miten tarkoituksenmukaisesti jotkut miehet matkojaan Lappiin tekivät, jättivät perheensä kotiin, riisuivat vihkisormuksensa jo lentokentällä, jotta painauma ehtisi hävitä ja tulivat sitten luoksemme kertomaan, miten vaikuttava ammatti heillä on ja miten hieno hotellihuone saunoineen - sinne voisimme siirtyä vaikka heti.
On toki lisättävä, että suurin osa oli jututtajistamme oli kuitenkin mukavia ja rehtejä suomalaisia miehiä. Jotkut olivat nuoria ja lähestymisessään liikuttavan kömpelöitä, ja siksi sympaattisia ja aitoja (ja paljon todennäköisempiä onnistujia kuin nämä yllämainitut menestyjä-kuninkaat); toiset keski-ikää lähestyviä miehiä, joilla oli sana ja käytöstavat hallussaan.
Vielä yöllä majapaikkaamme palatessamme mietimme ystävättäreni kanssa sitä, miten usein suorasukaisen rasvainen hotellihuone-strategia mahtaa toimia, ja saavatko tuollaiset miehet naisseuraa. Päädyimme uskomaan ja varsinkin toivomaan, ettei niin kävisi.
Mutta kyllä minä vielä onnistun yhteensovittamaan tämän kaiken: korkkiruuvikiharani ja hameenhelmani, joissa on metreittäin kahisevaa silkkiä sekä niitynlaidassa alkavan ikimetsän kätköissä iltaisin ääntelevät kiiluvasilmäiset saalistajat, joita myös miehiksi kutsutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti