Tänään söin luomuporkkanaa ja puraisin alahuuleeni haavan. Juon jo ties monettako kupillista rooibosta, toivottavasti siitä ei voi saada yliannostusta. Erityisesti tänään olisi ollut sellainen päivä, jolloin pesiytyminen sohvannurkkaan toisen ihmisen kehon lämpöön olisi ollut parahultaista. Vaikka kuinka todistelen itselleni lämpömittarin lukemia epäuskoisena silmäillen, ettei minulla voi olla kylmä, palelen.
Juutuin katsomaan runoraadin uusintaa, jossa esitetään runovideoita musiikkivideoiden tapaan. Tiesin, että eräässä runossa on herkkääkin herkempi suloinen ensisuudelma, ja kun niitä ei omassa elämässä ole, voi nauttia sellaisen kauneudesta muiden suorittamana.
Mutta eihän näkemäni suudelma ollut siinä mielessä aito, että se oli näyttelijöiden suorittama. Olisipa kummallinen ammatti käydä suorittamassa lumisateessa runovideo miesnäyttelijän kanssa ja minun tehtäväni olisi esittää hänen kanssaan herkkä ensisuudelma. Sitten sanottaisiin, että poikki, kiitos, tosi hienoa, se oli siinä ja minä lähtisin kotiin imuroimaan, miehen vuoro olisi käydä tänään ruokaostoksilla. Hän tulisi ja kysyisi, mitä töissä tänään. Ihan jees, vastaisin, se pussailurunovideo. Niijust se, sanoisi mies, ja mä jouduin sit irtisanomaan sen Henkan sen juopottelun takia. Voi rähmä, vastaisin, ja kurottaisin lämpimän käteni hieromaan rakkaani väsynyttä niskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti