Tulin katsoneeksi Amelie-elokuvan alun. Olipa se tosiaan hyvä elokuva, alkoikin niin mainiosti. Amelie on hahmo, johon on tietyllä tapaa helppo samaistua. Paitsi näyttelijätär Audrey Tautoun silmiin, jotka ovat loputtoman tummat ja suuret. Omani kantavat suomalaiskansallisempia värejä: jäkälää, sammalta ja männynkaarnaa. Silloin kun passissa vielä mainittiin silmien väri, luki siinä omalla kohdallani "vihreä". No, eipä passissa olisi tilaa jäkälälle, sammaleelle ja männynkaarnalle. Vaikka se on todenmukaisempi kuvaus.
Ei minun silmien väriä pitänyt kylläkään pohtia, vaan miten elämääni kuvaisin. Ehkä se on brutaalisti arkipäiväistetty Amelie, jossa on ripaus Bridget Jonesia. Niin ja tietysti kunnon kauhaisu Viiviä (siis sitä possu-Wagnerin puolisoa). Sitä, joka on rationaalinen, asiallinen ja laittaa asiat sujumaan ja on ehkä possun mielestä joskus hiukan perfektionisti.
Kyllä tästä tuli kuulkaa nyt sen verran painava ja elämää suurempi analyyssi, että päätän postaukseni tällä erää tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti