Viime yönä oli valtava myrsky. Ukkonen jyrähteli kaksi kertaa niin, että koko talo tärisi ja rakenteet resonoivat kaiketi sekä ääntä että tärinää. Pidin kaksin käsin peiton reunasta kiinni ja silmät vadin kokoisina tunnustelin, pysyykö talo pystyssä. Pysyi se. Kissa katsoi syyttävästi minuun, kuten aina ukkosella, sen mielestä minun pitäisi saada sekin meteli loppumaan. Eivät auta järkevät perusteluni.
Tästä syystä huvittelin aamupesulla laulamalla kaikkia biisejä, joissa mainittiin ukkonen tai salama. Ihan hurjia ralleja tuli mieleen, kuten Herreysin Diggiloo Diggiley (siinä tosiaan sanotaan lightning and thunder, magic and wonder), tietysti AC/DC:n Thunder, sitten Vicky Rostin Sata salamaa, Maj Karman Ukkonen (joka näistä edellämainituista kyllä eniten miellytti)...
Sitten laajensin myrskyyn ja sateeseen yleensä - ensimmäisenä tuli mieleen Sade-tyttösen Sweetest taboo (There's a quiet storm and it never felt like this before) ja sitten Eppujen "kuuletko tuulten riehuvan, maailman merten kiehuvan", ja Miljoonasateen "Kuin pitkät harmaat hiukset, sade heilahtaa pimeydestä ruutuikkunaan". Oikein rattoisasti meni se valmistautuminen uuteen työpäivään ja sitten hiukset märkinä tien päälle: kiire, kiire, kiire...
Oikeastaan kaikki menee nyt kuin vanhoissa mustavalko-elokuvissa. Kaikki tapahtuu nopeasti, ihmiset liikkeet ovat vikkeliä, ilta on jo ihan heti, aika rientää, tiki-tiki-tiki. Olin huolissani ystävästä, menin hänen luokseen ja sain varmasti itse enemmän lohtua kuin sitä annoin: uskon että hän nousee siivilleen kyllä, kun ne ensin lastoitetaan ja paikataan. Aina ei voi lentää, se on selvä, siipirikkona ei varsinkaan. Mutta tulee parempi aika ja silloin pääsee vaikka siivelle matkustajaksi, niinkuin Nils Holgersson.
Ja hetken kuluttua toisaalla saan yllättävän kutsun retkelle pimeään luontoon. Minun pitää ottaa vain sopivat varusteet ja oma taskulamppu. Lupaudun heti, sillä tarjous on kertakaikkisen herrasmiesmäinen: sen tekijä tietää, ettei minulla juuri nyt ole muita, jotka voisivat kanssani moisen retken tehdä (kunhan hän saa vaimoltaan luvan). Ehkä otan meille yllätyksenä kaakaota mukaan, sellaista oikeaa luomukaakaojauheesta tehtyä, tai tummasta suklaasta. Hän voisi pitää siitä, vaikka kaakao yleensä onkin ehkä vähän tyttöjen juttu. Eli minun pitää hankkia suuri, laadukas teräksinen termospullo. Lisäys muistilistaan: termospullo.
Ensisijainen suunnitelma on kuitenkin vetäytyä tänään kohtuullisen ajoissa levolle, sillä kesken työpäivän havaitut punottavat pintaverisuonet ja hiekantunne silmistä on saatava katoamaan. Ehkä ympäristön hektinen tahtikin sillä hivenen rauhoittuu.
Sitten voisin pikkuhiljaa asettua syksyyn, tehdä vaikka ruokaa ystävälle/ystäville - kohta omenat kypsyvät ja muuttuvat vaniljan, kauran ja kanelin ystäviksi ja sulavat suuhun. Intialaista pääruoaksi ja viiniä tietenkin... kynttilän valoa ja sopivaa musiikkia. Kesän jälkeen ihminen tarvitsee vähän mausteisuutta, väriä ja väkevyyttä.
Malja syyskuulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti