Satuin laittamaan TV:n päälle siten, että ehdin nähdä kymmenisen minuuttia tulivuoriohjelman lopusta. Se kertoi Santorinin saaren alla piilevästä tulivuoresta: muistan taannoin nähneeni ohjelman, jossa mainittiin että kyseisen tulivuoren edellinen purkaus oli ollut juuri se, joka oli hävittänyt kokonaisen kulttuurin, jota alettiin kutsua Atlantikseksi. Nopean googlailun takaa löysin tietoakin: 10 - 80 metriä korkeita tuhkakertymiä ja valtavankokoisia tsunamiaaltoja. Tsunami olikin ollut edellisen purkauksen yhteydessä niin korkea, että se oli pyyhkäissyt kokonaisen saaren yli siten, että korkeimmankin vuoren huipulta löydettiin jälkiä meren elävistä; havainto, jonka vain massiivinen tsunami voi selittää.
Tulivuoret ovat pelottavia. Jo Islannin puhina aiheutti melkoisen kaaoksen Eurooppaan, ainakin mitä lentämiseen tulee (ja tietysti se johti myös ruuhkiin sekä maantie-, juna- että laivaliikenteessä). Ja vielä on Yellowstone, josta en uskaltaudu edes puhumaan.
Ja toisaalta, eikö ole niin ihmisissäkin - jos jotain itsessään tukahduttaa ja painelee mielensä pohjalle takaisin, eivätkö piiloon sullotut tunteet ja ajatukset paisu kuin magmasäiliö? Purkaus on odotettavissa ennen pitkää. Magnitudi tietysti on sen mukainen, kuinka suuren asian on itseensä lukinnut ja miten kauan.
On mielenkiintoista miettiä, mitä kaikkea ihmisten syvissä vesissä kulkee. Usein kuulen sanottavan, että osaan lukea ihmisiä hyvin, mutta totuus lienee se, ettei ihmisiä voi lukea. Voi tehdä yleistyksiä sen mukaisesti, mitä ihmisistä on oppinut tai suodattaa toisen ihmisen reaktioita oman itsensä lävitse: miksi minä käyttäytyisin kuten hän nyt käyttäytyy. Mutta aina on niitä ihmisiä, jotka eivät sovi mihinkään muottiin, ja joiden käytös ei suostu suodattumaan omien kokemusten kautta. He ovat suuria kysymysmerkkejä ja usein minä olen sitä myös heille.
Keskustelin taannoin tällaisen kysymysmerkki-ihmisen kanssa. Yritin selvittää hänelle omaa kantaani asiaan, jonka tiesin suurimman osan muista ystävistäni ymmärtävän pelkkien tosiasioiden perusteella, mitään selittämättä. Mutta siitä huolimatta, vaikka kantaani hänelle selitin, hän ei ymmärtänyt. Minä taas en ymmärtänyt, miten hän kykeni olemaan ymmärtämättä.
Lopulta ehdotin hänelle, "agree to disagree" -tilanteen julistamista. Olimme niin kaukana toisistamme, ettei ymmärryksen hetki lähestynyt meitä kumpaakaan. Päinvastoin, kiihtyessämme argumenttimme alkoivat kiertää toistemme mielipiteitä yhä kauempaa, kuin keskipakoisvoiman painamana silloin, kun langan päässä kieppuvalle kivelle annetaan lisää lankaa paeta.
Laiha sopu on kuitenkin parempi kuin lihava riita.
Annetaan tuhkan laskeutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti