Lusikoidaan aikaa

Minä vietän rauhallista kotiviikonloppua. Tämä on koodi-ilmaisu tylsistymiselle. Tunnen tästä heti huonoa omaatuntoa, sillä mieleeni nousevat kaikki ne pienten lasten äidit, jotka eivät saa hetken rauhaa ja elävät kroonisessa unipulassa. He vaihtaisivat elämänsä taatusti minun täydelliseen kotiviikonloppuuni silmänräpäyksessä. Se nimittäin tarkoittaisi, että jääkaapissa olisi helppoa ja nopeaa ruokaa, koti kohtuullisen siisti ja ennenkaikkea täydellinen ja rikkumaton rauha. Rauha valvoa ja nukkua, maata ja lukea kirjaa. Istua keittiön pöydän ääressä arpomassa, hauduttaako glögiteetä vai olisiko kuitenkin rooibosaamu. Lukea lehteä ja ihailla valkeaa maailmaa ulkopuolella. Hiljaisuuden saattaisi särkeä korkeintaan se, että kissa joisi vettä kupistaan aiheuttaen hienoisen lip-lip-lip ääneen, vähän kuin pienoismallijärven aallot.

Niin että tästä elämästä minä sitten jollakin hyvin pienellä ja vienolla äänellä pikkiriikkisen hienoisesti nurisen. No myönnänhän minä itsekin, ettei siinä ole valittamisen aihetta. Voin ottaa jalat alleni ja kävellä muutaman korttelin päähän videovuokraamoon ja vuokrata elokuvan. Ihka oikea elokuvateatterikin on kävelymatkan päässä, sielläkin olisi tarjolla suomalaista elokuvaa kolmikymppisten miesten kärvistelystä muuttuneessa elämäntilanteessa. Sekin olisi varmasti ihan viihteellistä. En ole koskaan ollut yksin elokuvissa, vaikka toisaalta se olisi mitä luontevin tapa olla yksin, eihän siellä voi muuta muutoinkaan tehdä kuin korkeintaan pitää kädestä. Mikä on tietenkin aina parempi kuin ei-pitää-kädestä, mutta nyt ei ole ketään kättä kädessä pitämään.

Tänään kävin Kosmonautin blogissa ja luin, että hän oli ollut teekutsuilla. Niinpä minulta meni suuri osa tästä illasta siihen, että sohlasin pitkin internetiä ja etsin kaikkea sitä, mitä tarvitsisin omiin teekutsuihin. Eli Kareninan kello viiden tee -tapahtumaan. Saldonani oli ohjeet skonssien valmistukseen (höysteeksi kermavaahtoa ja hilloa), kolmioleipien täytteitä malleina kinkku, broileri ja kaksi eri kasvistäytettä (toinen fetapohjainen ja toinen aurajuusto-päärynätäyte). Lisäksi pitäisi olla tuulihattuja, se nyt vain oli päähänpinttymä, jonka sain sieltä Kosmonautin postauksesta. Nythän tuosta läjästä tarjottavaa tulee tietenkin niin tuhti pläjäys että koko kello viiden tee on ikäänkuin illallinen. Enkä edes tiedä, kenet kutsuisin. Mutta nyt olen luonut ainakin mielikuvan kokonaisista kello viiden tee -kutsuista runsaine tarjoiluineen.

Mutta onhan se niin, että hyvin suunniteltu on puoleksi tehty!