Päivä, joka sisälsi kaiken

Voi hitsin hitsi.

Tänään menin ystävättären kanssa kahvilaan. Tarkoitus oli vain juoda kaksi kaakaota, mutta kahvila oli toista mieltä. Vakitarjoilujen lisäksi (joihin olemme kehittäneet jonkinlaisen - huom. jonkinlaisen - vastustuskyvyn) vitriiniin oli ilmaantunut pulskia laskiaispullia ja hieman Pisan tornia muistuttavia hillosilmäänsä vilkuttavia runebergin torttuja. Kun silmät kuivina tuijotimme uutta tarjontaa, sanoi nuori nainen tiskin takaa katse tiiviisti runebergin tortuissa: "ne on kostutettu oikealla rommilla". Niin me sitten kiikutimme pöytäämme kahta kaakaota ("laitetaanko kermavaahtoa?" "Joo, kiitos") ja kahta kaltevaa hillotornia.

Kun asettelimme astioitamme takaisin tarjottimelle, huomasi ystävätär symmetrian lautasten välillä, ruokailuvälineet oli aseteltu lautasilleen tismallen samoin tarjottimen vastakkaisille reunoille. Niinpä asettelin lasinikin tarjottimelle siten, että pelikorttimainen peilikuvamaisuus täydentyi.

Ystävättärellänikin sattui olemaan päässään persoonallinen hattu, joten sain kahvilassa hymyn tuntemattomalta vanhemmalta naiselta. Hymyilin hänelle takaisin, kaupungeissa on harvoin mitään kontaktia tuntemattomien ihmisten välillä. Kaavan rikkoutuminen ilahduttaa.

Päivääni on sisältynyt kaikenlaista: iloista odotusta, pettymystä, suuria tunteita, häpeää ja lopulta naurua. Niin kirjava päivä, että voi olla vain hyvillään siitä, etteivät kaikki päivät ole aivan tällaisia. Ja toisaalta, näitäkin päiviä on oltava, sillä nekin vievät eteenpäin, jotakin kohti.

Huomenna on aika riisua joulukuusi. Voin jo kuvitella, miten se varistaa neulasensa mielenosoituksellisesti sille polulle, jota pitkin se ulos kuljetetaan. Mutta kaunis se on vieläkin tuossa valoissaan. Tuon minä ensi vuonnakin uuden tuoksuvan ja varisevan puun sisätiloihin. Mutta ennen sitä ehtii tapahtua vaikka mitä.