Minä mietin, avatako ovi ja katsoa, miten miehen kävi, mutta en millään tohdi yömekkosessani ovelle liihotella. Jään siis paikoilleni suolapatsaistuneena kauhuissani tuijottamaan ovea ja odotan, kunnes liikkeentunnistimen laukaiseman ulkovalon kiila sammuu. Tien varressa on auto parkkeerattuna ja valot päällä, päättelen, että mies lienee autolla liikkeellä.
Saman tien iskee kauhea omatunnonpistos ja -tuska, ja seuraavana aamuna tartun heti lumentyöntimeen - lunta on yön aikana kertynyt kymmenisen senttiä ja peittänyt muutoin nähtävissä olevan liukkaan kohdan portaiden edessä. Haen suuren ämpärillisen hiekoitushiekkaa ja lapan sitä portaiden eteen enemmän kuin ruhtinaallisesti.
Sitten menen kauppaan. Ostan suuren Fazerin sinisen suklaalevyn ja Pirkka-merkkistä choco-cappuccino -juomajauhetta (Pirkka-merkintä hieman häiritsi, mutta pussit olivat onneksi somia ja kullattuja). Sitten kääräisin pakettiin suklaan ja muutaman pussiin choco-cappuccinoa ja kirjoitin korttiin seuraavan tekstin:
Satuin olemaan oven takana, kun toit lehden ja kuulin palautteesi. Yritin hiekoittaa huolellisemmin, toivottavasti sinuun ei sattunut.
Ulkovalon olen koettanut jättää päälle, jotta näkisit operoida.
- Kiitos lehdestä -
KareninaPaketin ja kortin aion laittaa kirjekuoreen, jossa lukee SANOMALEHDEN EILISYÖN JAKAJALLE. Tässä kuvadokumentaatio asiasta:
Kortin tekstissä lukee muuten: "SORRY, ME DID NOT MEAN TO HURT YOU"
Mitä luulette, antaako mies minulle anteeksi? Toivottavasti jakaja on sama kuin viime yönä ja toivottavasti hän ei jätä lehteä kauemmas ovesta, jotta löytäisi anteeksipyyntöni...
Olet kyllä ihana :) Ja nyt odotan sydän pamppaillen sitten kyllä jatkotietoja, että onko lähetys hävinnyt aamulla jne. Ja entä jos hän kirjoittaa sinulle jonkun viestin vastineeksi, ja...ja...!
VastaaPoistaMutta sitten myös sellaista mietin, että tällaisena talvena varsinkin enemmän kuin inhimillistä, että ei sitä kaikkia kohtia näe/ehdi/tajua hiekoitella, hyvä kun saa ne lumet edes siten pois että liikkeelle pääsee.
Ja mistä noin ihanaa Muumi-paperia?
Susa: Onpa hauskaa tällaisena tavallisena kotilauantaina kuulla olevansa ihana :D Raportoin tänne kyllä huomenna, oliko lähetys hävinnyt.
VastaaPoistaJuu, hiekoitella olemme kaikki tässä puutalokompleksissamme koettaneet, mutta niin se sitten vain käy, vahinko.
Muumi-paperi on jostain ihan tavallisesta kaupasta silmään osunutta, minustakin aika kivaa :)
Aika karski on se jakaja, jos vielä tuon jälkeen jää vihoittelemaan :) Ja toivottavasti hän selvisi tilanteesta ilman vakavampia jälkiseurauksia.
VastaaPoistaMelkoinen sattuma, että satuit olemaan oven takana juuri tuolloin ja kuulit kiroilutulvan. Yömekkosessa liihottelu ei varmasti houkuttele, mutta säikähtäähän siinä ja huolestuu toisen puolesta.
Toisaalta tilanteessa on myös jotain tavattoman koomista. Tarkoitus ei tietenkään ole ilakoida toisen kaatumisella ja siitä mahdollisesti koituneilla seurauksilla, eikä naureskella säikähdyksellesi. Ei missään nimessä! Mutta silti: kun kuvittelen tilanteen silmieni eteen, ikään kuin teatterin lavalle, ikävä tapahtuma vaikuttaa väistämättä myös koomiselta. Tragikomediaa siis... Ja ystävällinen kirjeesi, jossa diplomaattisesti kutsut ankaraa noitumista palautteeksi, on kuin piste iin päälle.
Minäkin odotan jatkoraporttia :)
Olen täällä jo odottamassa ;)
VastaaPoistaNiin minäkin ;)
VastaaPoista..enkä yhtään malttamattomana ;D
VastaaPoistaHih hih, tytöt, saitte minut nauramaan ääneen, kun malttamattomia kyselyjä oli kommenttiloota täynnä. Minä kaikessa rauhassa rakentelin ja tilailin netin kautta kuvakirjaa (kun en ole moista ennen tehnyt, nyt tein).
VastaaPoistaJa raporttimme on: aamulla kirjekuori paketteineen oli hävinnyt ja postilaatikossa oli sen tilalla sanomalehti. Anteeksipyyntöni siis lienee mennyt perille, mutta muuta emme asiasta tiedä... Mutta kenties muuan lehdenjakaja nyt siemailee suklaacappuccinoa ja napsii Fazerin sinistä ja ehkä häntä jopa hieman hymyilyttää.
One can only hope.
Oletko varma, ettei hän ollut kirjoittanut pientä kiitosviestiä jonnekin aamulehtesi uutisjuttujen sekaan ;)
VastaaPoistaKiva kun paketti oletetusti nyt meni tosiaan perille, tuollaisen jutun tuo postinjakaja varmaan muistaa aina ja jatkossa erityisen helläkätisesti laittaa aamulehtesi postilaatikkoon :)
Tai ehkä hän parhaillaan laatii vastausta ja löydät sen aamulla lehtesi mukana ;) Ja vaikka ei laatisikaan, ei tuollainen ihan heti voi unohtua, jos ikinä.
VastaaPoistaSusa: En löytänyt lappusia enkä kiitosviestiä, tosin ei kai sellaista tee mieli pakkasessa alkaa kirjoitellakaan. Luulen, että tällainen jakajalle osoitettu kirje laatikossa muuhun kuin jouluaikaan on melkoisen yllättävä löytö. Eihän hän voinut tietää, että kuulin hänen kompurointinsa.
VastaaPoistaTulilatva: Raportoin kyllä, jos yllättävä lappunen laatikostani maanantaina löytyy. Mieleni keveni kuitenkin jo sillä hetkellä, kun avasin ulko-oven ja näin kirjelähetykseni kadonneen.