Viikonloppu on takanapäin. Sinkkunaiset saivat kuin saivatkin kuohuviinipullon auki. Minä asetin pullon lantiotani vasten tukevasti 45 asteen kulmaan (olen jostain oppinut, että tuossa kulmassa juoma ei tulvi pullosta ulos ja se tosiaan toimii) ja pyysin ystävätärtä pyörittelemään korkin auki. Olimme riehakkaina onnistumisesta. Tosin, koska olimme jo juoneet punaviinipullollisen ruoan kera kahden, emme enää uskaltaneet juoda kuin lasilliset kuohuviiniä, joten edessä oli uusi ongelma: saako poreet pullossa jotenkin säilytettyä. Ystävätär kertoi, että hän oli menestyksekkäästi pelastanut viinin aikaisemmin kietomalla pullon päälle ja kaulan ympärille tiukasti foliota. Sitä siis kokeiltiin. Ja lauantaina totesimme ilahtuneina kuohujuomamme pirskahtelevan hyvissä voimin. Ystävätär tunnusti, että hän ostaa viininsäkin nykyisin kierrekorkkisina - oli nimittäin käynyt niin, ettei hän ollut saanut pulloa avattua, joskus korkkien vetämiseen pullosta tarvitaan enemmän voimaa, kuin tarjolla on. Onneksi nykyisin on saatavana viinipullon avaajia, jotka ovat takuuvarmoja, niin ettei parisuhteeseen tarvitse rynnätä pelkkien vankkojen käsivarsien vuoksi.
Niin me siis valmistimme yhdessä hyvää ruokaa, nautimme jälkiruoaksi tummaa suklaata ja punaviiniä ja saunoimme. Ystävättären koti Vantaalla on uskomattoman tilava ja kodikas, kunnon vanhan ajan jykevässä kivitalossa, joka pitää asumisen äänet visusti ominaan. Kävimme ulkona ja saimme runsaasti huomiota osaksemme, joskaan nyt ei ihan sitä elämämme miestä löytynyt. Mutta täytyy myöntää, että yhdessä etsiminen oli ainakin hauskaa. Oli ihana herätä kieltämättä hieman nuutuneeseen sunnuntaiaamuun ja löytää aamiaispöydästä lämmintä ruis-tonnikala-piirakkaa ja fetasalaattia.
Menomatkalla kirjoittelinkin novellinalkua ja kun luin siitä ystävättärelle pienen näytteen sain häneltä melko hervottoman vastaanoton. Hän innosti minua kovasti, mutta vielä ei kannata repiä ihokastaan sen vuoksi, että on kirjoittanut raakatekstinä neljäsosan yhdestä novellista. Mutta alku se on sekin. Hauskinta oli, että aluksi minulla oli vain aavistus siitä, mitä kirjoittaisin, mutta kun laskin kynän paperille, lähti se lentämään aivan itsekseen. Paluumatkalla bussi oli kuitenkin niin täynnä, että käytin aikani musiikin kuunteluun ja nuokkumiseen. Keskustelin bussissa kirjoittamastani hauskasta ideasta ja ihan hämmennyin kun Rooibos kertoi kuulleensa bussissa keskutelun, jonka liitti novelliinsa - toivottavasti ei sentään meidän keskusteluamme.
Eikä tässä vielä kaikki: poissa ollessani olin voittanut Lumikon rock-äänestys arvonnassa itselleni oman kokoelma-CD:n, joka tässä pikapuoliin pompsahtaa postilaatikkooni. Sen kunniaksi aion nyt keitellä itselleni kupposen kuumaa kaakaota. Huomenna on pyykinpesupäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti