perjantai 7. tammikuuta 2011

Loppiaislöpinät

Niin lähti kuusi, ja joulukoristeet pakattiin takaisin pahvilaatikoihin. Pakatessani löysin koristeita, jotka olin unohtanut hankkineeni ja siksi myös unohtanut laittaa esille: puhelin itselleni lohduksi, että "noh, ensi vuonna sitten". Minusta on tullut yksineläjänä tällainen höperehtävä mummeli, joka juttelee itselleen. Vai juttelevatkohan kaikki yksineläjät. Eritoten tuollaisissa yllättävissä tilanteissa tulee ajatuksiaan puhuttua ääneen.

Huomenna hyppään bussiin ja suuntaan pääkaupunkiseudulle. Ystävätär on kutsunut minut kotiinsa jo aikaisemmin, mutta silloin reissun pilasi flunssa. Jo heti sairastuttuani sovimme tapaamisen uudelleen, päätimme sijoittaa sen tammikuun alkuun, jolloin kumpikin meistä teki vuosi sitten päätöksen eroamisesta. Nyt siis meillä on eräänlaiset sinkkuuden tuplavuosipäivät. Kieroa, totesi ystävätär tästä, mutta kaikkea voi aina juhlistaa. Jäin vain itse miettimään, onko tämänkaltaista 1-vuotispäivää soveliasta juhlistaa oikein kuohuviinin kera, mutta miksipä ei. Jos me kaksi naisihmistä vain onnistumme saamaan sen pullon auki. Ja toivottavaa on myös, ettei pullo bussin heilahduksista suivaantuneena päätä itse poksauttaa korkkiaan kesken matkan. Ei kai sellaista sentään voi tapahtua - edes minulle.

Farkut on nyt kuitenkin sadannen kerran paikattu (kohta minulla on jalassani eräänlaisen farkkujen rekonstruktio, joka koostuu pelkistä paikoista, mutta kun vanhat, kuluneet farkut nyt vain ovat niin miellyttävät...) ja tavaratkin melkein, joten eiköhän tästä matkaan päästä. Musiikit on ladattu kännykkään ja kaiken lisäksi minulla on nyt uusi ja hieno kirjoitusvihko mukanani. Sen otan mukaan Rooiboksen innoittamana, hän kertoi kirjoittavansa raakatekstiä kahvilassa ja minä ajattelin, että mikäpä etten voisi bussissa harjoitella samaa. Pieniä kirjoitusideanpoikasia on alkanut päässäni pyöriä, ja koska olen saanut kannustusta kirjoittamiseen, niin miksipä ei. Olen ollut kovin kriittinen itseäni kohtaan, mutta toisaalta, mitäpä voisin hävitä. Sen, ettei kirjoituksiani koskaan julkaistaisi? Paljon mahdollista, mutta toisaalta, olenpahan sitten ainakin yrittänyt. Etten jättänyt koko asiaa pelokkuuksissani tekemättä epäonnistumisen pelossa. Katsotaan, jos nyt olisi vaikka sen aika. Ehkä, ei sitä voi koskaan tietää...

Hauskaa viikonloppua kaikille!

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti oli kivat erojuhlat ja saitte pullon auki; itse en ole koskaan elämässäni avannut kuohuviinipulloa, vaikka se on lempi(alkoholi)juomaani.

    Rokkiäänestyksen tulokset ovat selvillä ja arvonnassa voitit sinä :)

    VastaaPoista
  2. Saimme pullon auki, tosin kaksi naista siihen tarvittiin: tarkka raportti tulee uusimmassa postauksessa.

    Olen aivan innoissani arvontavoitostani *heiluttaa häntää*. Jään odotttelemaan postipojan askelia!

    VastaaPoista