lauantai 30. huhtikuuta 2011

Vappuharhoja

Vappuaattoaamuna heräsin kolmeen otteeseen chat-ohjelman piippausääneen. Äänihavainto oli käsittämättömän elävä, mutta tietokone sohvalla vieressäni lepäsi virratta ja kansi suljettuna. Kylmä koura puristautuu sydämen ympärille ja silmiin nousevat vedet. Joitakin asioita mieli ei kertakaan anna unohtaa, ei hetkeksikään.

Tajusin juuri, että tämä on ensimmäinen vappu, jonka vietän yksin. Se on oma valintani, sillä olen toipilas. Koska olen optimisti, sanon olevani toipilas, vaikka jos ihan totta puhutaan, olen sairas. Sairastamisen lopettaminen perustuu puhtaasti päätökseen, ei olon merkittävään paranemiseen. Ajattelin, että kun raivaan sairasleirini olohuoneen sohvalta ja vien peitteeni ja tyynyni takaisin yläkerran makuuhuoneeseen, siivoan keittiön ja tyhjennän roskikset, julistan itselleni kuuluvani elävien kirjoihin. Jää nähtäväksi, toimiiko tervehtymispäätösstrategiani (aaltoja sanahirviölle).

Söin kuitenkin elegantin sinkkunaisen vappuaterian, joka koostui nakeista, juustokuorrutetuista tomaatinpuolikkaista, ranskalaisista perunoista ja perunasalaatista. Minusta se oli vappuisa ja  vajaakykyiselle helppo valmistaa. Ruokaa kuitenkin. Jääkaapissa on myös kaupan simaa ja rasiassa kaksi tippaleipää.

Katselen TV:stä jääkiekkoa. Valinta on tehty siksi, ettei jääkiekko oikeastaan kiinnosta minua. Siksi sitä voi seurata puolivillaisin aivoin ja saada kuitenkin jotain ärsykkeitä. Kahteen otteeseen Mertaranta on jopa saanut minut hymähtämään, ja se on hieno saavutus naiselle, joka tuijottaa synkkänä Pepsi-Max lasiinsa. Hän nimittäin kertoi Tanskan joukkueessa pelaavista veljeksistä, joiden nimet ovat Kasper ja Jesper. Johon Mertaranta tietenkin jatkoi: "Kysymys kuuluukin, missä on Joonatan?" Hymähdys.

Sitäpaitsi Suomi teki juuri johtomaalin. Innostukseni on äärimmäisen maltillista. Iltapalaksi syön tippaleivän ja juon simaa.

Ensi vappuna ehkä olen toivoakseni taas terässäni: grilli kuumana, pöytä koreana ja ystävät ympärillä. Viuhkoja, serpentiinejä ja ilmapallon kepeyttä teille kaikille!

5 kommenttia:

  1. Täällä huhuilee kohtalotoveri, minäkin vietän ensimmäistä kertaa vappua yksin. Siippa lähti ystävänsä hääjuhliin, joihin minutkin oli kutsuttu, mutta mm. unettomasta (siis 0 h unta) viime yöstä johtuen päätin viime tipassa feidata kemut ja jäädä yksin synkistelemään tänne maalle.

    Alunperin ajattelin, että tämä on ihan tavallinen vkonloppu, eikä sen yksin viettämisessä siis ole mitään surkeaa, mutta kun tuossa pari tuntia sitten heräsin päiväunilta (missattuani nukahdukseni takia saunavuoronkin), minut valtasi kamala alakulo. No, nyt se alkaa onneksi hellittää. Univelkakin voi tietysti aiheuttaa kaikenlaisia tuntemuksia.

    Ihana tuo
    "Ihmistikkaita pitkin
    Voi kavuta nauruun"
    edellisessä postauksessa. Minun ihmistikkaani ovat tänä iltana olleet täällä blogimaailmassa :)

    Mukavaa iltaa sairastamisesta ja yksin möllöttämisestä huolimatta!

    t. toinen möllöttäjä

    VastaaPoista
  2. Yksi yksinmöllöttäjä lisää ilmoittautuu! Usein olen kamalan sosiaalinen, joskus on ihanaa olla omissa oloissaan.

    Täällä muutaman kilometrin päässä keskustasta on ihanan rauhallista...Linnut laulavat avonaisesta ikkunasta ja silleen.

    Seurana Mendozan Tulvan vuosi.

    Hyvää vappua!

    ps. Jos olisit täällä, tekisin sinulle sellaisen vihersmoothien, että basiliskot rientäisivät kirkuen karkuun!

    VastaaPoista
  3. Lumikko: No kokonaan unetonna ei tosiaan uskalla häihin lähteä. Jos edes muutama tunti unta olisi ollut taustalla, mutta kun ei yhtään. Ties mitä olisit alkanut siellä häröillä.

    Blogimaailma tosiaan tarjoaa mitä hienoimpia ihmistikkaita. Ilta oli monessa suhteessa yllätyksellinen; yksi niistä oli kolkutus oveen ja lämmin vohveli, jonka päällä kermat ja hillot. Naapurit muistivat toipilasta.

    Hoo Moilanen: Tosiaan, kyllä sitä yksinoloaikaakin tarvitaan. Ja lopulta vappuaattokin on vain päivä muiden joukossa, tulee muitakin päiviä, parempia ja kauniimpiakin.

    Vihersmoothie olisi tosiaan ollut paikallaan, aivan käsittämättömän sitkeitä basiliskonkuvatuksia tuntuvat nämä omani olevan.

    Se on kuulkaa toukokuu sitten!

    VastaaPoista
  4. Niin minäkin ajattelin, että häröily-riski oli turhan mittava. Parempi itselle ja muille pysyä kotona ja kaukana alkoholista (unettoman yön jälkeen kun sitä on muutenkin promillen humalassa).

    Ihanat naapurit sulla!

    VastaaPoista
  5. Mitä mitä, selain kadotti vastaukseni! Se sisälsi kuitenkin toiveen siitä, että seuraaviin häihin jo pääsisit, sillä ihania juhlia ovat. Telkkarista tuli nähtyä kuninkaalliset häät, joita katsellessa tosiaan oli kiitollinen omasta pienestä elämästään, jossa suuriakin tapahtumia voi juhlia pienellä läheisten joukolla.

    Naapurit tosiaan ovat aivan omaa luokkaansa, heistäkin olen iloinen.

    VastaaPoista