Naapuri kävi tänään luonani askartelemassa. Kiinnittelimme nuppineuloja ja pähkäilimme saumoja. Kuuntelin, miten naapuri lauloi Spotify-listallani olevia kappaleita, niin kuin lista olisi hänen omansa. Hän ymmärtää minua, tunnen oloni kotoisaksi. Kun hän eteisessä pukee ylleen, hän kertoo minulle ottaneensa kevättakin käyttöön. "Minä päätin, että nyt alkoi terminen kevät", hän sanoi päättäväisenä, "kahteen yöhön ei ole ollut pakkasta". Nauran hänen pontevuudelleen ja todentotta haluan uskoa termiseen kevääseen, noh, kevääseen, voimaantumiseen ja uusiin alkuihin ylipäänsä.
Ja onhan se helppo uskoa, pihassa olevat kinokset ovat keventyneet jo silminnähden. Omenapuusta katkennut oksa ei ollut vielä sulanut hangesta irti, minulle on tullut siitä pakkomielle, sillä haluaisin tehdä siitä kylpyhuoneen katosta roikkuvan korutelineen. Niinpä tänäänkin pyysin naapuria nyhtämämään sitä nietoksen madaltuvasta nielusta, mutta ei se vieläkään irronnut. En jaksaisi odottaa enää hetkeäkään.
Tottapuhuen, minä en jaksaisi odottaa koskaan yhtään mitään. Olen kauhea hätähousu. Tämä ei oikein osu yksiin elämän virran kanssa, joka kulkee eteenpäin omaa tahtiaan välittämättä hiukkaakaan rannalla teutaroivasta brunetesta, joka pomppii ylös-alas ja kiljuu kuin Pikku Myy "äkkiä, kiiruusti, nopeasti".
Vaan ei, siellä se väkevä virta pyörteilee, ja putkauttelee välistä kätköistään kaarnaveneitä, joita minä napsin kiinni. Osa niistä sisältää kysymyksiä, jotkut jopa vastauksia. Enemmän kuitenkin niitä kysymyksiä, joskus sellaisia, joihin ei kertakaikkiaan osaa vastata, vaikka kuinka toivoisi.
Huomenna aion hoitaa keskeneräisiä asioita ja valmistautua ottamaan vastaan uusia haasteita, joiden pariin pääsen tiistaina. Yritän siis pumpata itselleni kirkkain värein raidotetun uimapatjan, asetella sen elämän virran päälle ja hypätä itse kyytiin. Toivottavasti en hyppää ohi, kuten lapsuuden kesinä mökillä usein kävi.
Jos päädyn veden varaan, onkiikohan joku minut takaisin ylös?
Lempeää kyytiä raidallisella uimapatjalla ;)
VastaaPoistaJa tässä vaiheessa vuotta minäkin alan olla kevään suhteen kärsimätön..tulisi jo!!
Hei Susa! Olenpa nyt ollut laiska bloggaaja, elämä ja työ on vienyt vallan mennessään ja hitaasti vastailen.
VastaaPoistaJos on välillä kyyti kovaa, niin ei auta kuin antaa pärskeiden lyödä yli ja pidetään patjan reunoista kiinni :D.
Mutta tänään oli aivan huippu kevätpäivä, ja seuraavaksi luvassa vesisadetta, ja vaikka se ikävää onkin, niin se on sentään vettä ja vesi sulattaa lunta!
Kärsivällisyys... Mistähän sitä löytäisi? Et siis ole yksin heti-mulle-tänne-nyt -fiilistesi kera! Itse tänään huomasin kevään!!! Se on täällä nyt. Halusin lähteä heti rengasmatkalle kesäautolla. En jaksaisi millään odottaa... Ihanaa etten ole yksin malttamattomuuteni kanssa! =)
VastaaPoistaOnnea oksan irrotukseen! Minä odotan kukkapenkin tulevan näkyviin lumen alta, että pääsen purkamaan sen mokoman!
Kevät- ja kesäsuunnitelmia voisi suorastaan alkaa kirjoittaa muistiin. Ehtisi sitten tehdä edes osan kaikesta siitä, mistä on ehtinyt haaveilla sinä aikana, kun pakkanen paukutti nurkkia ja kinokset senkuin kasvoivat. Ja nyt odotellaan niiden sulamista, todentotta, kärsimättöminä.
VastaaPoistaKoskahan näen ensimmäisen krookuksen tai leskenlehden. Muuttolintujen tööttäykset taivaallakin kuulostavat juhlafanfaareilta. Ja aurinko, miten se hellikään tänään!