maanantai 11. huhtikuuta 2011

Tampere

Vietin viikonlopun Tampereella. Olin varannut hotellihuoneen Tammerista, joka on lempihotellini. Voi miten kaunis, valoisa, ilmava ja avara huone meillä siellä olikaan, upea punainen sohva ja kaunis tumma puinen sohvapöytä, tyylikkäästi remontoitu kylpyhuone, hurmaava kruusattu kirjoituspöytä. Huokailimme ihastuneena ja katselimme näkymiä kauniin kaupungin yli. Voisin helposti kuvitella asuvani Tampereella, mutta kallis kaupunki on sekin asua, kuten monet muutkin suuremmat suomalaiset kaupungit.

Tietenkin veimme itsemme hemmottelun niin pitkälle kuin osasimme. Stockmannilla oli Hullut päivät, mutta urheasti menimme ruokapuolelle ja hankimme viittä lajia juustoja, osan itse valiten ja osan myyjältä suosituksia pyytäen (hyvin meitä kiireestä huolimatta palveltiinkin). Suolakeksejä ja patonkia ostimme myös ja kirsikkahilloa, joka osoittautui huikean hyväksi: teki kunniaa kirsikan omalle maulle, eikä ollut hiukkaakaan esanssinen. Voimakkaiden juustojen makuun yhdistyneenä ja punaviinin kanssa nautittuna olimme niin onnellisia makuelämyksistämme, että se sai meidät nauramaan itsellemme hyväntuulisina.

Toki käytimme hyväksemme myös saunomismahdollisuuden: kylpytakit päällä hipsimme saunatiloihin ja nautimme siitä, miten lämpö hiipi jäseniin. Ehdimme hyvin nauttia löylyistä kahden kesken, ennen kuin saunaan tuli lisää naisia, joiden löylyttelyn tieltä sujuvasti siirryimme pesuhuoneen puolelle.

Kävimme kyllä Tampereen yöelämässäkin, mutta kovin tapahtumarikas ei illasta tässä kaupungissa muodostunut. Jack the Roosterin narikkamies kylläkin nimitti meitä prinsessoiksi, mutta niin hän kuitenkin sanoo kaikille naisille... Kävimme myös Doriksessa, viime käynnistäni oli kulunut jo vuosia, enkä muistanut, että baari olikin lopulta hyvin pieni.

Tämä päivä sitten tarjosikin parastaan: hotelliaamiaisen, lämpöä ja huikeaa auringonpaistetta. Tampereella Aleksanterinkadulla oli maahan pudonnut pyöreä heijastin, jossa oli hymynaama. Kuvasimme sitä kameralla siinä moodissa, jonka symboli on kukka. Minä ajattelin, että hymynaama asfaltin pinnassa ei voi olla muuta kuin merkki paremmasta.

Eihän voi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti