lauantai 2. huhtikuuta 2011

Punainen viiva

Yritin miettiä, ketä tällä kertaa äänestäisin. Se onkin hyvä pohtimisen aihe mahdollisimman huonosti nukutun yön jälkeen. Palellutin nimittäin varpaani, ja yön pimeinä tunteina verenkiertoni virkistyi niin, että jalat alkoivat kuumottaa. Jouduin siihen täytyy-etsiä-jaloille-uusi-viileä-kohta -kierteeseen. Lienee lukijoillekin tuttu, kiusallinen ilmiö. Useammin minua vaivaa iltaisin palelevat-varpaat -ilmiö. Olenkin lämpimän vieruskaverin puuttuessa turvautunut chenille-sukkiin varpaiden lämmittämiseksi. Tiedän, ihan mummoilua eikä kovin viettelevääkään, joten shhhhh - älkää kertoko kenellekään.

Tiedän, että lukijoinani on älykkäitä, lämminsydämisiä, ja avarakatseisia naisia (toki muutama mieskin, en ole teitä unohtanut). Kuulin kuitenkin, että nimenomaan lukijoideni kaltaisten naisten ryhmä on gallupeissa ilmoittautunut nukkuvansa näiden vaalien yli. Jos lupaan olla politikoimatta enempää, niin voisitteko te minun ilokseni käydä äänestämässä - no vaikkapa älykästä, lämminsydämistä ja avarakatseista ehdokasta. Toki miehetkin saavat mielellään tällaisia ehdokkaita äänestää.

Pelottaa vain ajatella maamme jäävän protestiäänien varaan. Ja tiedän, tiedän, ehdokasta ei ole helppo löytää ja vaalitapakin on hiukan puutteellinen. Mutta ainakin olemme edes yrittäneet!
 
Tämän illan olen elänyt tummalla suklaalla ja tonnikalapurkilla (MSC-merkityllä, toki). Aion keittää vielä kupillisen rooibosta ja lisätä siihen hunajaa. Huomenna voinkin sitten kuunnella taas uuden jakson Nalle Puhia, ja koettaa uskotella itselleni, ettei se aikuisenkaan ihmisen elämä niin kovin monimutkaista ole.

Vaikka tottapuhuen, onhan se.

2 kommenttia:

  1. Minäkin toivon, että vaalitulos ei kovin vahvasti rakennu protestiäänistä. Itse olen äänestänyt parikymppisestä sakkaa. Nyt tuntuu kyllä todella vaikealta etsiä oma ehdokas tai edes miettiä, mikä puolue on ns. vähiten huonoin. Kun ekaa keraa aikoihin tuntuu, ettei jokaisessa puolueessa on joku juttu, miksi en haluaisikaan antaa ääntäni; ajavat jotain sellaista asiaa, minkä koen toisella tapaa jne. Mutta äänestän tietenkin silti ;)

    VastaaPoista
  2. Juuri näin se vähän on, äänestyspäätös taitaa kaikenkaikkiaan koostua sen pienimmän pahan etsimisestä, eikä niinkään siitä, että löytäisi maailman parhaan ehdokkaan. Kun riski kuitenkin on, että ääni valahtaa suuremman saaliin keränneelle, joka voi sitten olla joku Einari Takapörhölä - aivan toisenlainen ihminen, kuin mitä itse olisi halunnut kannattaa.

    Mutta siis hip hei, hieno juttu että äänestät: minäkin olen äänestänyt aina, silloinkin, kun asuin ulkomailla. Enkä aio lopettaa, sillä haluan, että maatamme kuitenkin luotsaisi lämmin sydän ja järjen ääni. Aika mahtipontinen toive, mutta ei ainakaan äänestämättä toteudu!

    VastaaPoista