Simasuu ja mahtavat munkit

Tänään pistin nenäni ulos. Siellä paistoi aurinko, jonka lämpösäteily tarrautui miellyttävästi mustaan nahkatakkiini. Edelläni käveli kumarassa ehkä jo kahdeksaakymmentä käyvä rouva. Hänen valkeaksi muuttuneet hiuksensa olivat vielä paksut ja kihartuvat, soljella kiinnitetyt. Ohitin hänet omin, vielä kevein ja nopein askelin ja toivoin, ettei hän panisi ohitustani pahakseen. Minäkin hidastun ja vanhenen joka päivä. Tunsin hetken suurta hellyyttä tuota tuntematonta ihmistä kohtaan.

Matkani johti paikalliseen lääkärikeskukseen. Annoin automaatin lukea Kela-korttini ja piipata tietoni ja lääkärin sijaintitiedot näyttöruutuun. Tällainen on maailma.

Minut huoneeseensa kutsunut lääkäri oli sentään ihminen, nuori nainen, joka toivotti minut tervetulleeksi ojentamalla kätensä tervehdykseen. Minä hymyilin ja ehdotin kättelyn jättämistä ja kerroin minulla olevan ärhäkän flunssaviruksen ja yrittäväni vain suojella häntä tartunnalta. Silti tuntui hankalalta sanoa niin, ojennettuun käteen teki tavattomasti mieli tarttua, olkoonkin, että torjuin eleen kohteliaisuudesta ja huomaavaisuudesta. Nainen suhtautui asiaan kuitenkin ilahtuneesti, kuunteli keuhkojani suurella huolellisuudella ja lähetti minut sitten matkaan yskänlääkereseptin kera.

Menin samassa rakennuksessa olevaan apteekkiin ja lunastin yskänlääkkeen. Sitä oli puoli litraa. Yksi annos on 5 ml. Tuleeko siitä siis sata annosta? Jos annostus on kolme kertaa päivässä, saa annoksella siis yskiä yli kokonaisen kuukauden. Minulta eivät hetkeen siis yskänlääkkeet lopu, niiden suhteen olen omavarainen.

Farmaseutti kertoi minulle yskänlääkkeen väsyttävän ja osoitti pullon kyljessä olevaa kolmiota. Hän painotti myös, ettei yskänlääkkeen kanssa saa nauttia alkoholia. Totesin hänelle tukevalla nasaalillani, ettei "dässä dilassa sidä bahemmind dee bieli". Ihmettelin, näytinkö tosiaan niin hampuusilta, kunnes oivalsin, että apteekkari saattoikin ennakoida vapunaattoa, joka on jo ylihuomenna. Minä ajattelin selvitä siitä siman ja tippaleivän voimin, jos jaksan raahautua lähikaupasta niitä hakemaan.

Osaisin minä kyllä simaa itsekin tehdä ja hyvää! Ei vain ole ollut syytä, kun ei ole noita pieniä ihmistassuja lattiaa tepastelemassa. Jos olisi, niin keittäisin piru vie vaikka munkkirinkilöitä, ai että, oli juhlavaa lapsena kun äiti niitä keitteli, muistan vielä miten hän painoi sormensa pyöreän pullan keskelle ja pyöritti vinhasti ja voilà, hänellä oli munkkirinkilä! Muistan vieläkin äidin ohjeet herkullisen munkkitaikinan valmistamiseksi, joten jos minä niitä vielä keittelen, uskon niiden olevan melkein yhtä hyviä kuin äidin.

Melkein.