You know, life is always good.
No matter what.
No matter what.
Tänään kuume polttelee luomien alla. Aivastukset vavahduttelevat kehoa. Nenäliinoja on lainattu naapurista lisää. Söin omenan, jonka enemmän aavistin, kuin maistoin olevan melkoisen hapan.
Vielä aamulla, ennen kuin ystävätär lähti kohti Vantaata, maistoin paremmin. Meillä oli syö aamiaiseksi mitä haluat -päivä. Olimme yhdessä pesseet parvekekalusteet ja virittäneet ne kattoterassille, jossa ystävätär näki rappioromantiikkaa puutaloja peittävien vanhojen peltikattojen (joista eräs on tulipalon jäljiltä romahtanut) kauneudessa. Minä söin mämmiä ja vaniljavaahtoa ja tummia pieniä suklaamunia, jotka lopulta sulivat folioihinsa auringonpaisteessa, lämpötilan noustua varjossakin pariinkymmeneen asteeseen. Surimme hetken sitä, että munamme olivat tänä pääsiäisenä paitsi pieniä, myös löysiä, mutta joskus käy niin. Maussa ei sen sijaan ollut moitteen sijaa, suklaa oli tummaa ja vahvaa, sisus tryffeliä, joka suli suuhun. Join päälle rooibosta ja Pepsi-Maxia. Nautin muutaman perunalastun. Tunsin oloni sopivan anarkistiseksi. Aamiaistoisinajattelija.
Nyt olo on ankeampi. Istun sohvalla vieressäni nenäliinat ja roskapussi. Niistän ja siirrän nenäliinan roskapussiin. En salli itselleni nenäliinojen jättämistä ympäriinsä, vaikka jaan kotini ainoastaan itseni ja kissojen kanssa. Toisaalta, eipä itseään kannata ärsyttää, sillä kaikista maailman ihmisistä juuri minä olen se henkilö, jonka kanssa minun on pakko elää.
Katselen kuumemittarin sinistä tolppaa. Mittarissa lukee, ettei se sisällä elohopeaa. Kerran lapsena serkkuni rikkoi kuumemittarin, jonka sisällä oli elohopeaa. Pidin sitä kämmenelläni. Se eli. En tiedä miten vaarallinen temppumme oli, emme me sitä kuitenkaan nielleet.
Pöydälläni on yllätysmunasta saatu sammakko. Sen alla on katamaraaniponttoonit. Kielsin ystävätärtäni suutelemasta sitä, sillä veljeni huomioi, ettei sammakolla ollut niskaa. Pelkäsin, että prinssin sijaan saisimmekin niskattoman muovijuntin. Sellaista ei ystävättäreni ansaitse. Jos jollakulla on vähänkäytetty ylijäämätukkajumala, joka ei kärsi eläinallergioista, niin ilmoitelkaa, voisin löytää hänelle loppusijoituspaikan Vantaalta.
Äsken mietin, mitä tapahtuisi, jos elämääni tulisi ihana mies. Ajaisi kulkupelinsä tuohon pihaan, toisi sisään tavaroitaan, pussailisi minua aamuisin. Laittaisi hammasharjansa samaan posliinimukiin kuin omani. Sijoittaisi parranajovehkeensä kylppäriin. Pudottaisi pyykkikoriini boksereita, t-paitoja ja farkkuja, jotka olisivat suurempia kuin minun. Tietäisi kenties, miten kaasupullo kytketään grilliin kiinni. Olisi mies.
Minun pitäisi silloin kaiketi muokata blogini aliotsikkoa. En kerro, mikä siitä sitten tulisi, pidän teitä jännityksessä. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan. En minäkään.
Onneksi vielä on nenäliinoja, mustaherukka-Mynthoneita ja ibuprofeiinia. Huomenna haen kaikkia yllämainittuja lisää. Suklaata sentään vielä on. Ja kissanruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti