Unska jatkaa edelleen elämäänsä sairaslomalaisena. Lääkäri määräsi minulle jo tukkoisuuteeni pseudoefedriinejä, joista olin jotenkin vakuuttunut sen vuoksi, että nimitys kalskahti vahvasti doping-aineelta. Mitään järisyttävää paranemista ne eivät kuitenkaan muassaan tuoneet, ei auta kuin levätä ja olla ja odottaa. Vaan enpä muista, että tällaista lentsua minulla olisi sentään koskaan ollut.
Olen viettänyt pari viime päivää paitsi potien, myös keskustellen. Ja kyllä, hyvät lukijat, kyse on miehestä. Ja mitä luultavammin, tässä vaiheessa on epäilemättä toisaalta myönnettävä, että juu, se on ehkä vakavaa. Sen perusteella mitä hänestä tiedän, hän on sellainen mies, jonka näkymättömiä ääriviivoja olen tänne blogiini hahmotellut. Ainakin on niin, että näin lähellä ihan oikeaa ihmissuhdetta en ole reilusti päälle vuoteen ollut.
Hups, tulikos tästä nyt sellainen paljastusblogi? Mutta ettehän te tästä kenellekään kerro, ettehän? Tätä ne pseudoefedriinit sitten teettävät, toisia kuulemma väsyttävät, toisia piristävät. Kumpaankohan luokkaan tämä purskahdus on laskettava?
Voi meitä tautisia, kumpikin potee tahollaan. Minulle yritetään tällä kertaa kortisonia - toivottavasti rouhean kuuloinen dopingisi parantaa sinut! Tai ehkä rakkaus on parempi lääke ;)?
VastaaPoistaOlen lukenut sairastelustasi, ihmetellyt tasatahtisuuttamme ja nähnyt mielessäni viruskaksoset, jotka keuhkojamme kutittelevat.
VastaaPoistaToivon sinullekin menestystä kortisonin kanssa ja ehkä lisää sen kaltaista piristystä, jota et enempää blogissasi avannut. Tummat silmät ja ruskea tukka saavat ainakin mielialaa kohotettua ja eikös sen mukana tokene fysiikkakin, näin ainakin vakaasti aion uskoa.
Joo, tummat silmät ja ruskea tukka kuulostaa paaaaljon tepsivämmältä lääkkeeltä kuin yksikään dopingaine ;). Pikaista paranemista!
VastaaPoistaHaa, lempipuheenaiheeni pseudoefedriinit! Olen aiheen asiantuntija :) Ne todellakin ovat dopingia, sukua amfetamiinille. Mulla oli kerran pitkittynyt flunssa jälkitauteineen, ja söin siihen viikon tai pari pseudoefedriiniä. Ne veivät yöunet ihan täysin, olin kuin duracell-pupu (etenkin öisin). Lopulta jouduin valitsemaan tukkoisuuden ja nukkumisen väliltä.
VastaaPoistaNykyään olen aika varovainen ko. piristeiden kanssa. Niissäkin on eroja, esim. Cirruksessa on pseudoefedriiniä kaksi kertaa enemmän kuin Duactissa, Aerinazessa vielä enemmän. Tukkoisuuteen auttavat kyllä hyvin.
Pikaista paranemista toivottelen!
Rooibos: Kieltämättä ne tummat silmät ja ruskea tukka tepsivät melkoisen hyvin. En kuitenkaan jättänyt ihan oikeaa lääkitystä pois.
VastaaPoistaLumikko: Juu, minä sain pseudoefedriinejä kuuden päivän satsin, tänään syön viimeisen erän. Onneksi luin kommenttisi unettomuudesta vasta nyt, sillä olen nukkunut mainiosti. Ääni kuulostaa edelleen honotukselta, mutta henki sentään jo kulkee. Aerinazea popsin, joten syytäkin on sitten kulkea. Eiköhän tämä tästä. Apteekkari kyllä varoitti, että lääke saattaa väsyttää tai piristää ihmisestä riippuen, mutta minä en havainnut oikein kumpaakaan.
Maanantaina kuitenkin palajan työn pariin, joten eiköhän tämä ala voiton puolella olla. :D