Ensin tulivat Euroviisut. Huomasin kultakutrisen laulajaneitosen jo karsinnoissa, mutta en arvellut hunajaputouksen kantavan voittoon asti. Itse laulelmasta en muista juuri mitään. Enemmän nautimme ystävien seurasta kuin sävellyksistä, jotka taatusti eivät edusta kyseisten maiden musiikillista parhaimmistoa. Hauskaa oli myös arvuutella, miltä mailta ääniä toisille heruisi - ja olla arvioissaan yllättävän oikeassa. Poliittinen ja maantieteellinen sijainti on tosiaan merkittävä tekijä pistejakaumassa.
Huomasitteko muuten, että veroilmoitusten jättöpäivä oli 17.5.? No, juu, osan veroilmoitus erääntyi jo viikkoa aikaisemmin, mutta minun ja kaikkien niiden ihmisten, joiden veroassariksi olen lupautunut/ajautunut, jättöpäivä oli mainitsemani 17.5. Joten arvatkaapa, mitä minä olen tehnyt? Laskenut veroja (no, mielellänihän minä niitä tosiaan laskisin, ihan kaikkia veroja, mutta minulla ei ole siihen valtaa ja poliittiset piällysmiehet taitavat olla niitä kautta linjan nostamassa, mikä onkin realistisempaa kuin laskeminen). Mutta ah, nyt ovat kaikki vero-oikaisut onnellisesti postilootissa ja tositteiden huojuvat tornit palautettu oikeille omistajilleen.
Minä kyllä nautin numeroiden paimentamisesta. Harvoin asiat saa jäsennettyä niin tehokkaasti kuin pyöritellessään lukuja ja papereita. Tarkasti ja pedanttisesti. Silti tuntee suurta helpotusta päästessään niistä eroon. Kummallinen viha-rakkaus-suhde. Ilahtuneena panin kuitenkin merkille saavani joulun alla juuri sopivat kinkkurahat ja pari pakettiakin saa vielä kääräistyä koreiksi. Tiedänhän minä, että verottaja on tehoton tapa laittaa rahaa sukanvarteen, mutta minä teen silti niin. Jos en tekisi, evaporoituisi sekin raha ties minne, niin etten osaisi siitä iloita. Nyt sen saaminen tuntuu miltei lahjalta, voitolta jopa.
Mutta unohdetaanpa joulu vielä hetkeksi ja mietitään vaikka tulevaa kesää. Vielä en ole paaluttanut kesälomaani varmuudella mihinkään, heinäkuu houkuttaisi, mutta hiukan elokuukin. Kesäkuu sujuu varmasti työn merkeissä, niin olen jo sopinut. Ja hyvä on ihmisen töitä tehdä, sekin luo rytmiä ja järjestystä ja niinmuodoin jonkin sortin onnellisuutta. En osaa itse ainakaan nauttia täydestä joutilaisuudesta, haluan tehdä jotain, olla hyödyksi. Niin varmasti suurin osa ihmisistä.
Juuri nyt en kuitenkaan jaksa miettiä kesäsuunnitelmia sen enempää. Huomenna menen kyläilemään ystävän luokse, siinä kyllin suunnitelmaa lähipäiville. Viikonlopusta on tulossa tapahtumarikas, kirpputorikin pitäisi järjestää. Jossain vaiheessa olisi varmasti oikein viisasta katsastaa kaapit niiden ylimääräisten vaatekappaleiden ja muiden esineiden metsästämiseksi.
Voi voi, pääni hurisee liiasta ideoiden määrästä. Ehkäpä vetäydyn hautomaan niitä vuoteeseen kera kissojen. Annan niiden hoitaa hurinan ja nousen unissani taas lentoon. Se on ihan helppoa, ei tarvitse muuta kuin keskittyä oikein kovasti ja nousta ilmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti