Nytkö kevät sitten päättyy ja siirrymme kesään? Kävikö se todella näin nopeasti? Kaikki on kyllä vihreää, se on totta. En ole ehtinyt käydä metsässä katsomassa, mikä siellä jo kukkii ja vihertää. Metsätähdet ja kielotkin ovat niin kauniita, haluaisin nähdä molempia.
Kun tänään palasin töistä kotiin, piha oli kuorrutettu omenankukan lehdillä, luonto tarjosi minulle morsiamen käytävän kotiini. Syreeni tuoksui huumaavasti, se oli juuri puhkeamassa täyteen kukkaansa. Hankkimani kesäkukat toivat väriloistoa portaikkoon. Kesä. Sen melkein maistaa suussaan, kuumuuden, tuoksut, jäätelön, suolan.
Uuden ihmisen myötä kesäsuunnitelmat menivät uusiksi ja mökki, jonka vuokrauksesta haaveilin, jäi varaamatta. Toki kyse oli siitäkin, etten saanut tähän hätään kerättyä sellaista ystävistä koostuvaa ryhmää, joille vuokraaminen samaan aikaan olisi sopinut. Ei se haittaa minua.
Jään odottamaan aurinkoisia päiviä, sateisia päiviä, vastaleikatun ruohon ja suopursun tuoksua, lasten naurua, saippuakuplia ja laineiden liplatusta. Linnunlaulua valoisina öinä, suuria mansikanmollikoita, makeita herneitä, kesätapahtumia, isoksi kasvaneiden kummilasten ylioppilasjuhlia ja rippijuhlia - tätä kaikkea minulle tarjoaa kesä.
Ja huomenna se alkaa.
Onnea uusille aluille! :)
VastaaPoistaKesäajasta muistui mieleeni wanha juttu; ex-avomieheni pukeutui tiettyyn aikaan vuodesta pitkiin kalsareihin ja katsoi kalenterista sesongin alun ja lopun. Se oli kai osittain vitsi, mutta hän oli tarkka sen suhteen. (Jos jaksan muistaa oikein.)
Kiitos, Hoo Moilanen :D
VastaaPoistaHih, pedanttinen mies, mitä pitkiin kalsareihin tulee. Ehkä silloin on sitten kesä, kun luovun sukistani. Sitten syksyllä minun on kamalan vaikea ottaa niitä takaisin käyttöön. Tuntuu, kuin antaisi periksi talven tulolle.
Paljaista varpaista ei siis päivääkään.