tiistai 28. joulukuuta 2010

Menneiden aikojen pyhiä

Lumikolla oli blogissaan kysely kaikkien aikojen rock-klassikkojen Top 10 -luettelosta. Tein sinne omankin pikaisen arvioni, sillä tuollaisen luettelon työstämiseen voisi helposti kuluttaa vaikka miten paljon aikaa. Ja joka päivä luettelo eläisi, sillä tunnelma olisi erilainen, oma olotila vaikuttaa musiikkivalintoihin. Miten siis edes teoreettisesti voisi olla mahdollista muodostaa mitään pysyvää luetteloa? Oli miten oli, itse pohtiminen oli hauskaa ja jätti aivot jukebox-moodiin.

Musiikkimietelmieni myötä putosin muistelmaan Provinssirockista vuonna 1988. Vettä satoi tolkuttomasti ja telttakin oli vettä puolillaan: siihen puoliskoon majoitimme serkkupojan ja hänen ystävänsä, jotka olivat niin päissään, etteivät kärsineet vesipatjastaan. Jostain kumman syystä en juuri muista muita esiintyjiä kuin Juliet Jonesin Sydämen - Helppo elämä on tosiaan vieläkin sykähdyttävä biisi ja Sielun veljet, silloin heidän pitkät hiuksensa olivat pään päällä sellaisilla sykeröillä ja voi miten somia poikia he olivat.

Siihen aikaan poikaystävälläni oli vaarilta peritty venäläinen käsisäätöinen kamera, jolla hän napsi kuvia Hectorista, Kauko Röyhkästä ja Eppu Normaalista tuona samaisena vuonna. Hyviä kuvia kameralla saikin! Tai ehkä poikaystävä oli vain hyvä kuvaaja. Nykyisin hän selaa sormellaan hipaisemalla kännykästään kuvia perheensä pikkuisista, toisinaan puhelin pullauttaa sisuksistaan kokonaisen videoclipin. Isän lämmin innostus jälkikasvustaan on kertakaikkisen somaa katsottavaa, yhtä sykähdyttävää kuin hänen esittämänsä tallenteet. Ajat ovat tosiaan muuttuneet monessa suhteessa. Mutta edelleen muistan hänet, kun kuulen Kate Bushia, enkä saata olla pahoillani hänen kanssaan viettämistäni vuosista, edelleen hän saa hetkessä minut minut nauramaan.

Voi voi, nyt taas pullahti jostain menneisyydestä mieleen bändi, jonka biisin olisi voinut hyvin luetteloon lisätä, nimittäin Keba. Muistatteko tämän: "Rakkaani, missä sinä viivyt, kesä Esplanadin on kovin lyhyt?" Kesä Espalla - se on biisin nimi. Aika legendaarinen sekin. Niin ja voi: Pienet miehet ja Viis laiskaa auringossa!

Sen minä teille lahjoitan tämän kirjoituksen lopuksi. Voi, minä olin silloin vielä teinityttö, mutta kaikki palaa elävästi mieleen, tunnetilat, muutto poikaystävän kanssa Vantaan Korsoon, kaikki! Ja biisi on edelleen loistava.



11 kommenttia:

  1. Kävin vilkaisemassa, millaisia listoja Lumikon lukijat ovat laatineet. Omaakin aloitin. Tuossa pöydällä on sotkuinen lappu, johon aina välillä käyn lisäämässä mieleen putkahtaneita nimiä. Perin hankalaa on listan rajaaminen kymmeneen. Hyviä kappaleita löytyy niin paljon, vaikka suomirock ei koskaan ole ollut minulle erityisen merkityksellistä.

    Hmmm... Laittaako listalle kappale, josta nuorena pidin valtavasti, mutta joka ei enää sykähdytä? Entäs kun tekisi mieli laittaa mukaan kappaleet sekä Hassisen Koneelta, Sielun Veljiltä että Ismo Alangolta? Joidenkin, esim. Zero Nine ja Peer Günt, kohdalla en osaa päättää, mitä valitsisin. Sitten on vielä ne alkuperältään ulkomaiset, mutta suomalaisenkin yhtyeen levyttämät kappaleet...

    No niin, päätin juuri unohtaa kaikenlaiset rajaukset ja laatia listani ihan perstuntumalta, sen mukaan, mikä edelleen miellyttää. Enkä välttämättä laita sitä mihinkään, kunhan muistelen omaksi ilokseni :)

    VastaaPoista
  2. Ihan loputtomasti tuollaista listaa voisi tosiaan viilata. Itse päätin hylätä käännösbiisit ja englanninkieliset biisit homman "helpottamiseksi", mutta ei se silti helppoa ollut. Hauskaa kuitenkin miettiä moista ja Zero Nine kävi minunkin mielessäni :D

    Kieltämättä olisi mukava nähdä, millaiseen listaan päädyt!

    VastaaPoista
  3. Tuossa se sotkuinen paperi lötköttää edelleen. Valmis lista taitaisi poiketa melkoisesti noista lukemistani, vaikka on siellä jotain samaakin :)

    Tuli mieleen muuan suomirock-kokemus ajalta, jolloin olin ehkä kymmenen, korkeintaan yhdentoista ikäinen. Katsoimme televisiosta jotain musiikkiohjelmaa, olisiko ollut Toivotaan, toivotaan. Ruutuun ilmestyi Maukka Perusjätkä moottorisahoineen, kappale oli joko Säpinää tai Vaatteet on mun aatteet. En ole enää ihan varma kumpi se oli. Katsoin silmät pyöreinä: niin pelottavan näköistä ja kuuloista, enkä ymmärtänyt yhtään mitään :D

    VastaaPoista
  4. Minä myös inhosin Maukka Perusjätkää, hänen musiikkinsa ei tosin ole auennut minulle vieläkään. Muistan myös sen moottorisahan. Ei siis paikkaa listoilla, ei edes liki :D

    VastaaPoista
  5. Maukka Perusjätkä, yök! Mun lista olisi saattanut olla erinäköinen, jos olisin ensin lukenut muiden listat: niistä muistui mieleen niin monenlaista, unohtunutta.

    Tuosta eksän puhelinkuvien katsomisesta kun luin, niin tuli mieleen, että eikö ikinä harmita että teille (ilmeisesti) tuli ero? Jos hän saa edelleen nauramaankin? Mulla on aina näitä jossittelu-tuntemuksia entisten poikaystävien kanssa, ja tietyt musiikkimuistot pahentavat niitä...

    Toivottavasti Tulilatva tuot listasi näytille, ihan hyvä vaan jos tulis vähän hajontaa :)

    VastaaPoista
  6. Julmaa karsintaa, mutta onnistuin typistämään listani kymmeneen. Nyt tekisi mieli tehdä varjolista niistä, jotka viimeiseen asti pyrkivät mukaan ensimmäiselle...

    Tuosta Maukasta vielä: silloin pienenä menin melkein sohvan alle piiloon, mutta joitakin vuosia myöhemmin nuo mainitut kappaleet löytyivät kaseteilta, joille tuli radiosta nauhoitettua kaikenlaista. Eivät ne tosin missään vaiheessa olleet suosikkilistojeni kärkipäässä, mutta soivat siellä kaiken muun mukana.

    VastaaPoista
  7. Lumikko: Tosiaan, muiden valinnat pistivät pohtimaan omaa listaa, mutta eipä sellainen koskaan tulisi valmiiksi.

    Mainio kysymys tuosta entisestä poikaystävästä. Tilanne on sikäli paradoksaalinen, kuten elämä yleensä: se seikka että mies tänä päivänä on sellainen kuin on, on seurausta siitä että aikanaan (yli 15 vuotta sitten) erosimme. Yhdessä emme olisi kasvaneet niiksi ihmisiksi, joita nyt olemme. Mutta kyllä minä häntä hitusen vielä rakastan, enkä kai koskaan lakkaa rakastamasta.

    Tulilatva: Kiva lista, aika rock :D, olin ihan innoissani, kun luin ihmisten listoja ja sain kaikenlaisia ahaa-elämyksiä.

    Minullakin oli kaikenlaisia sekalaiskasetteja, suurimpia aarteita olivat serkkutytön tekemät sekalaiskasetit, soitin ne puhki ja osaan vieläkin kaikki biisit ulkoa. Niissä oli Peter Gabrielia, Kauko Röyhkää, Tumppi Varosta, oi aikoja!

    Muistaakohan kukaan Nypyköitä ja biisiä, jossa laulettiin "Venäjänmaa toi lapsille vanhoja mummoja, ja niiden sisällä on uusia mummoja". Se oli hulvaton!

    VastaaPoista
  8. Joo, lista on aika rock, taitaapa olla havaittavissa myös mieltymykseni rouhean karheisiin miesääniin...

    Nyt kun mainitsit, niin muistin hämärästi tuon kappaleen. Tai oikeastaan vain sen mummo-osuuden. YouTube palautti mieleen koko laulun.

    VastaaPoista
  9. Lakkaakohan rakkaus ikinä, jos se on kerran ollut? Oman kokemukseni mukaan ei, ainakaan silloin jos suhde päättyy muista syistä kuin rakkauden puutteen vuoksi.

    Sekalaiskasetteja oli mullakin, ja sittemmin sekalaisceedeitäkin. Muistan tottakai Nypykät, sitä mummobiisiä tanssahdelleeni ja hoilanneenikin.

    VastaaPoista
  10. Tulin tänne kurkkimaan tuon Lumikon listan innoittamana. (missä linkki John McGregoriin? Etin kerran sitä youtubesta, enkä löytänyt. Kirjotin varmaan nimen väärin.) Mutta mitä, täällähän haukutaan Maukka Perusjätkää!;) Mä muistan kanssa varmaan tuon saman toivotaan toivotaan ja moottorisahan. Mua se ei pelottanu, ja olin muuten Tulilatvaa nuorempi;), meillä oli koko perhe lähinnä huvittunut koko jutusta ja siitä moottorisahasta. Otettiin se täysin huumorin kannalla, en tiedä tarkottiko Maukka sitä ihan niin...Muutama vuosi sitten isämme tiesi kertoa yhen raksan, missä oli Maukka Perusjätkä töissä ja hetihän me siitä ohi ajamaan. Ei kyllä nähty, eikä oltas tunnistettukaan. Mutta saatinpahan taas nauraa: "säpinää!".

    Tykkään muuten tuosta Viisi laiskaa auringossa, mutta en olis sitä muistanut, enkä edes esittäjää tiennyt.

    VastaaPoista
  11. Lumikko: Onnistutpa osumaan asioiden ytimeen. En voi oikeastaan sanoa yhdenkään parisuhteeni päättyneen rakkauden puutteeseen. Niinpä kannan sydämessäni jäännösrakkautta miehiin, joiden kanssa tieni ovat jo erkaantuneet. Onneksi sydämeen mahtuvalla rakkaudella ei ole kiintiötä - paljon rakkautta olisi vielä tarjolla, jos vastaanottajan satun löytämään.

    Sanna: Minä en ehkä niinkään pelännyt Maukka Perusjätkää, kuin en vain ymmärtänyt häntä. Lapsenakin jo ymmärsin, että hän oli musiikillisesti surkea - tosin niin oli mielestäni myös Eppujen Poliisi pamputtaa taas, jota myöhemmin opin arvostamaan :D. John Mc Gregor -linkki löytyy marraskuulta otsikolla Postaus pehmeydelle, mutta tässä sinulle linkki suoraan biisiin:
    Kristallin kirkasta

    VastaaPoista