sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Pyjamajuhlat soolona
Päädyin jäämään kotiin. Toki harmittaa, etten nähnyt ystävääni, mutta pitää vain yrittää järjestää tapaaminen uudelleen myöhemmin. Koska annoin itselleni virallisen luvan sairastaa, kuljin kotona ympäriinsä pyjamassa ja join viinimarjamehua tai teetä. Nakertelin kanelikorppuja ja tuhosin loppupussin lakuja. Kiittelin onneani siitä, että olin ostanut kaiken varalle säästöpakkauksen nenäliinoja. Annoin villalangan juosta sormien yli ja seurasin, miten puikoilta syntyi raitoja toisensa jälkeen. Katselin kovalevylle tallentamaani RåFilm-ohjelmaa, joka esittää lyhytelokuvia ja haastattelee niiden tekijöitä. Makasin sohvalla viltin alla ja torkuin. Toisinsanoen, en tehnyt juuri mitään. Kipeänä tekee hyvää vain olla ja painaa humisevaa päätään hurisevan kissan kylkeä vasten.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Elokuvallisesti tilanne etenisi niin että ovesta tulisi yleisavaimella sisälle Gary Grantin näköinen mies, jonka tehtävänä olisi suorittaa asunnollesi pintaremontti kolmen päivän aikana, ja sitten siellä reagoisitte toisiinne romanttisen komedian lakien mukaisesti. Tai uudemmassa leffassa se olisi Hugh Grant, mutta minusta se on ello.
VastaaPoistaMinulla on tähän ongelmaan boheemi ja tyylikäs ratkaisu. Hänen nimensä on Johnny Depp :D
VastaaPoistaOnneksi ei sentään tullut eilen, sillä näky (enkä puhu nyt asunnosta) olisi ollut sellainen, että miespolo olisi paennut vuorille, eikä olisi koskaan suostunut palaamaan...
Taannoin ovestani marssi miehiä yleisavaimella melkein jonossa. Joskus joku pääsi yllättämään minut puoliunesta. Selitys on niinkin arkinen kuin putkiremontti ja reilusti ennen ilmoitettua aikaa saapuneet työmiehet.
VastaaPoistaEikä kukaan heistä muistuttanut ketään noista kolmesta mainitusta herrahenkilöstä.
Ei muistuttanut sekään, joka pari vuotta myöhemmin ilmestyi neljännen kerroksen ikkunani taakse juuri, kun olin vaihtamassa vaatteita töistä kotiuduttuani. Silloin remontoitiin räystäskouruja ja mies nousi nosturin korissa ikkunani ohi juuri sopivalla hetkellä. Tuohon tilanteeseen voisi kai kuvitella sen ellon Hugh Grantin :D
Tai Ron Jeremyn...
VastaaPoistaPazi! Nimi ei sanonut yhtään mitään, joten piti laittaa Google töihin. Ilmankos ei sanonut, minähän olen kiltti ja kunnollinen... :D
VastaaPoistaMutta Unska hyvä, ehkä kannattaa katsella ainakin tilapäisasuntoa vanhemmista kerrostaloista. Sillä eihän koskaan voi tietää, mitä ikkunan ohi lipuu. Tai kävelee ovesta sisään yleisavaimella.
No yh, Pazi :D
VastaaPoistaJa Tulilatva: Kerran sentään kävi minullekin niin, että naapurin taitelijamies (tätä kaupunginosaa kansoittavat taitelijat, toimittajat, kääntäjät ja muut hipit haha) sattui ylittämään katua juuri silloin, kun kurotin alusvaatteissa nappaamaan paitaani ikkunan edestä. Ystävä toisessa huoneessa ihmetteli miehen maireaa hymyä. Hyvä ettei sentään kauhusta halvaantunut.
Kokemuksistasi päätellen voikin olla ihan kiva, ettei kotiini ole yleisavainta =8O. Tosin, kun olen tarvinnut yksinäisenä naisena (paljon) remonttiapua tähän puutalooni, niin olen kyllä saanut erinomaisen hyvää palvelua taitavilta ja joviaaleilta miehiltä.
Kyllä noiltakin remontointi sujui sutjakkaasti, eikä työn jäljessä ollut valittamista. Ihan totta! On olemassa putkimiehiä, jotka tulevat sovittua aikaisemmin ja tekevät työnsä moitteettomasti! Oli se silti suuri helpotus kun nuo avoimien ovien päivät vihdoin päättyivät.
VastaaPoistaNo hienoja putkimiehiä sinulla olikin! Ei aivan kuten ystävättärellä, joka havaitsi kotiin tultuaan Wc:n kytketyn kuumavesiputkeen. Kun hän soitti reklamoidakseen, kysyi putkimies, että "haittaako se?" :)
VastaaPoistaYksityisyys on tosiaan ihan kiva asia.