***
Joitakin asioita on elämässä mukava jakaa. Kokemuksia ja elämyksiä etenkin, ne kasvavat aina itseään suuremmiksi, jos on joku, jonka kanssa tuntemuksensa - vaikkapa teatteriesitykestä - voi jakaa. Tänään todistin kahden miehen välistä kiistaa, joka koski lakritsia. Toisella oli nimittäin pussillinen lakritsia, joka sisälsi sekä pelkkiä mustia lakritseja ja täytteellisiä lakuja. Toinen pyysi saada maistiaisia, johon toinen totesi: "Et sitten syö kaikkia täytelakuja".
Niin se on, joskus on hyvä pitää puolensa: olen joskus yrittänyt jakaa miehen kanssa jälkiruoka-annoksia, jäätelöä ja sen sellaista. Minusta tuntui romanttiselta syödä samasta astiasta kahdella lusikalla. Mutta huomasin myös, että tapani syödä hitaasti, pikkiriikkisiä lusikallisia kerrallaan ei oikein toiminut silloisen puolison paljon ja nopeasti -tekniikkaan. Jouduimme siirtymään kahden kupin strategiaan - romanttista tai ei.
***
Teatterikokemuksen jakamisesta palautui mieleeni Tampereelle tehty teatterireissu ystävättären kanssa. Olin ostanut meille liput teatteriesitykseen, jonka nimi taisi olla Paniikki. Se kertoi kolmikymppisten miesten kriiseilystä. Esityksessä oli yllättäen kohtaus, jossa yksi näyttelijöistä tempaisi itsensä lavalla alasti. Se oli niin suuri yllätys, etten tiennyt, minne olisin katsonut (kunhan en nyt sinne). Ja pari kertaa tietysti piti kuitenkin vilkaista, kun se nyt oli siinä. Näytelmä sinänsä oli varsin viihtellinen ja hauska - pitääpä vilkaista, mitä uutta Tampereella olisi mahdolliesti tänä vuonna meille tarjota.
***
Niin, vaikka oma elämä onkin vähän hiljainen, niin olen minä nähnyt toisenkin alastoman miehen. Viikonloppuna sellainen viiletti rannalle sytytetyn kokon ympäri vinhaa vauhtia ilkimullikkana selvästi alkukantaista riemua tuntien.
Kyllä suomalainen mies on kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti