Minulla ei ole blogissani kummempaa käyttäjäseurantaa, enkä siksi tiedä, mistä liikenne blogiini tarkalleenottaen tulee, ja ovatko kaikki käynnit sattumanvaraisia vai seuraako joku kirjoituksiani säännöllisesti. Olen kertonut blogini olemassaolosta vain yhdelle henkilölle, mutta luulen, ettei hän lukeudu kävijöihin, ehkä hienotunteisuussyistä. Kunpa sinun, lukija, kommentointikynnyksesi olisi hivenen matalampi, jotta tulisit minulle näkyväksi.
Viikonlopun aion pyhittää kokonaisuudessaan ystäville, pitkäaikaisille ja korvaamattomille, joten seuraa parin päivän postauskatkos. Hyvin eläminen on taas osoittautunut haasteelliseksi ja haavoittavaksi ja on hyvä olla hetken sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka eivät epäile ja kyseenalaista minua. Nämä ystävät tuntevat minut läpikotaisin ja heille minä olen täydellinen juuri tällaisena, vajavaisena. Pitäisiköhän minun lakata ottamasta itseäni näin vakavasti?
Paljon ajatuksia on lähtenyt liikkeelle merkintöjäsi lukiessa, että tästä nyt jotain sanon. Mutta niinpä olen jäänyt odottamaan oikeita sanoja, että ne sitten tippuvat siihen paikalleen.
VastaaPoistaLauri, suurkiitos kommentistasi! Hyvä, ettet jäänyt odottamaan oikeita sanoja tämän pidempään, vaikka ymmärrän kyllä yskän. Monesti turhaudun itsekin kirjoittamaani: eihän tämä nyt näytä yhtään siltä, mitä ajattelin.
VastaaPoistaSinulla itselläsikin on ilmeisesti blogi, mutta profiilisi oli piilotettu, joten en sitä löytänyt.
Riemastuttavaa, ensimmäinen kommentti!