Toimittaja Venla Hiidensalo haastatteli minua taannoin Elle-lehdessä julkaistavaa blogiartikkelia varten. Artikkeli, joka julkaistiin Ellen marraskuun numerossa otsikolla "Itsensäpaljastelijat", aiheuttikin pienen hulmahduksen kävijätilastoissa.
Venla oli koostanut yhdeksän mielestäni hyvin asetellun kysymyksen luettelon, jonka kanssa minulla oli kieltämättä painimista ja pinnistelemistä. Näistä kysymyksistä varsinaiseen juttuun ei toki mahtunut kuin sitaatin muotoinen referaatti, joka oli koostettu vastauksistani eri kysymyksiin. Haluan kuitenkin jakaa kanssanne kaikki esitetyt kysymykset ja niiden vastaukset - niinhän jokainen itseään kunnioittava itsensäpaljastelija toimii :-)
Miksi aloitit bloggaamisen? Miksi valitsit teemaksi nimenomaan "sinkkunaisen ajatuksia elämästä"?
Valitsin teemaksi "sinkkunaisen ajatuksia elämästä", sillä sinkkuus on tällä hetkellä leimaava osa elämääni, ja roolini vaatii vielä harjoitusta ja totuttelua, sillä olen elänyt suurimman osan elämästäni parisuhteessa. Elämästä tehdyt huomiot ja havainnot ovat erilaisia muuttuneen elämäntilanteen myötä.
Perustin oman blogin voidakseni kanavoida ja järjestellä ajatuksiani ikäänkuin "syystä", voisin toki kirjoittaa pelkästään itselleni, mutta nykyihmisen lailla soimaisin itseäni siitä, etten ole käyttänyt sitäkään aikaa mihinkään hyödylliseen. Sen sijaan ajatusten jakaminen sellaisten ihmisten kanssa, jotka vapaaehtoisesti niitä haluavat seurata, tuntuu oikeutetulta ja mielekkäältä.
Miten vedät yksityisen ja julkisen rajan blogissasi - mitkä asiat pidät itselläsi, mitkä jaat muiden kanssa?
Yksityisen ja julkisen rajan omaa elämääni koskien olen muodostanut kuvittelemalla, että kirjoittaisin omalla nimelläni ja henkilölläni. Jos päädyn siihen, ettei minun yleisinhimillisestä näkökulmasta tarvitsisi järjettömästi kirjoitustani hävetä, julkaisen sen.
Paitsi itseäni, suojelen nimimerkin käyttämisellä myös ihmisiä, joita kirjoituksissani sivuan. Pyrin kirjoittamaan heistä siten, että vaikka henkilöllisyyteni paljastuisi, en olisi kertonut heistä seikkoja, joista heidät voisi tunnistaa tai jotka voisivat heitä vahingoittaa.
Missä tahansa teksteissä, jotka julkaistaan Internetissä joko sosiaalisen median kautta tai blogeissa, on tärkeä huomioida yksityisyys. Kirjoittamalla asioista on helpompi avautua kuin muutoin - koetan olla tietoinen siitä, että kaikesta siitä, mitä itsestäni tällä tavoin jaan, jää tietoverkkoihin muistijälki.
Millaisen tunteen saa siitä, että jakaa esimerkiksi unensa tai ajatuksensa miesten pään sisälle pääsemisen vaikeudesta muiden kanssa? Minkä lisän tuottaa se, että asian kertoo julkisesti blogissa eikä esimerkiksi kavereiden kesken?
Unet tai miesten ajatuksen kulku ovat molemmat mainioita keskustelunaiheita ystävätärtenkin kanssa. Juuri niitä asioita, joista jutellaan kahvilassa, ja jokainen heittää keskusteluun entistä muhevamman lisäyksen, kunnes päädytään yleiseen hihittelyyn. Ero keskustelun ja blogikirjoituksen välillä on suuri, sillä pidän kovasti itse kirjoitusprosessista ja siitä, että ajatusta on työstettävä, ennen kuin sen on valmis julkaisemaan. Keskustelut ovat nopeatempoisia, kirjoittaminen sen sijaan ajatusten työstämistä ja vaivaamista, eräänlaista sohvajoogaa. Julkisuus on oikeutus kirjoittamiselle, ei niinkään sen syy.
Millaista palautetta saat lukijoiltasi? Millaiset postaukset tuottavat eniten kommentteja?
Olen niin tuore bloggaaja, etten voi sanoa, millaiset postaukset kirvoittaisivat eniten lukijoiden kommentteja. Blogin lukijan näkökulmasta tunnen itse eniten halua kommentoida silloin, kun toisen tilanne on koskettanut minua, tai jos olen kokenut jotain vastaavanlaista tai jos voin antaa vastauksen kirjoittajan esittämään kysymykseen.
Miten bloggaaminen eroaa päiväkirjasta?
Koska blogi on julkinen, sinne kirjatut ajatukset ovat työstetympiä kuin päiväkirjamerkinnät, jotka teen ajatuksen virtana. Itselleen kirjoittaessahan ei tarvitse pohtia julkisuutta tai yksityisyyden rajaa. Päiväkirjasta saattaa lyhimmilään muodostua luettelo päivän tapahtumista ja sen kaltaisista yksityisistä asioista, joita en julkiseen blogiin kirjoittaisi.
Kuinka usein päivität blogiasi? Millaisista asioista tulee tunne, että tästä pitää kirjoittaa blogiin?
Päivitän blogiani usean kerran viikossa, joskus lähes päivittäin. Asiat, joista päädyn blogiin kirjoittamaan yllättävät usein minut itsenikin: aihevalinnassa olen antanut itselleni paljon vapauksia. Joskus aihe on minulla valmiina mielessäni, joskus taas annan ajatusten lepatella vapaasti ja heiluttelen haavia napatakseni niistä jonkun, jonka sanallistaa. On toisinaan hauskaa kirjoittaa asioista, jotka ovat pieniä ja arkisia, sillä juuri noista arjenmuruistahan ihmiselämä rakentuu.
Miksi kirjoitat nimimerkin suojissa?
Nimimerkki antaa minulle kuitenkin piirun verran enemmän uskallusta kertoa siitä, kuka minä olen ja mitä ajattelen. Kaikkinainen unelmointi, hempeily ja arkailu, jota blogissani esiintyy, jäisi todennäköisesti pois, jos kirjoittaisin omalla nimelläni. Uskon kuitenkin, että juuri ne tekevät blogistani mehukkaan ja elämänmakuisen. Pelkäänpä, että jos kirjoittaisin omana itsenäni blogi olisi niin asiallisen kuiva, että lukijaa alkaisi yskittää.
Mitä uutta bloggaaminen on tuonut elämääsi?
Oikeutuksen kirjoittaa - harrastus, josta kovasti pidän. Blogia kirjoittaessa voin rauhassa vaipua hypnoottiseen tilaan, jossa on aikaa antaa ajatusten muotoutua. Ehkä voi jopa sanoa, että se on tarjonnut uudenlaisen tavan kuunnella itseään.
Onko kirjoittelullasi jokin tietty päämäärä, esimerkiksi sinkkuudesta eroon pääseminen :-)?
Kirjoittamisellani ei ole selkeää päämäärää, vaikka luonnollisesti parisuhteen aloittaminen muuttaisi katsantokantaa toisenlaiseksi. Juuri nyt itse kirjoittaminen tuntuu tärkeältä. Mutta ehdottomasti, jos joku mies kokee blogini perusteella olevansa minulle se oikea, niin toivon hänen viipymättä lähettävän itsensä minulle sähköpostin liitetiedostona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti