Näen yöllä hirvittävää painajaista. Herään omaan unihuutooni, huudan apuun Miestä. Hän ei ole yöllä vierelläni silloin, kun suustani purkautuu tukahtunut “apua”. Sen verran ilmoille purkautuneesta äänestä koituu kuitenkin helpotusta, että herään. Olen tuskan hiestä märkä, sydän hakkaa ja pelko kourii kehoa varmoin ottein. Ymmärrän, että kauhusta on ravistauduttava irti ja yritän kerätä rohkeutta, jotta uskaltaisin kävellä portaat alas ja sytyttää WC:n valon, katsoa itseäni peiliin. Luen vuoteessa aikakauslehteä, jotta huohottava pakotunnelma häviäisi. En muista lukemastani mitään. Kello on 2.50. Kadun varteen pysähtyy auto, kuulen oven käyvän. Hetken olen varma, että Mies on saapunut luokseni lohduksi ja pelastukseksi. Sitten järki voittaa. Sanomalehden jakaja, niin sen täytyy olla. Silittelen kissaa, jotta saisin unen.
Aamu tuo mukanaan huonoja uutisia. Soitan puheluja, lähetän tekstiviestejä. Itken. Kuulen rauhoittavia sanoja, käsiä kietoutuu ympärilleni. Kaiken keskellä olen kiitollinen jokaisesta ihmisestä. Kaikista sanotuista sanoista ja luetuista viesteistä. Mies on etäällä, mutta tunnen hänet vahvasti lähelläni. Hän on jättänyt jälkensä, merkkinsä. Paitsi minuun, myös näiden kotini seinien sisälle - oikeastaan vähän ulkopuolellekin.
Viikonloppu on kuitenkin alkanut. Olen ajatellut viettää sen valmistelemalla lainalasten joulunodotusta - he tulevat saamaan joulukalenterinsa yllätyspussukoiden muodossa. Pussukat piilotetaan joka päivä eri paikkoihin ja pienet joulunodottajat saavat niitä etsiä, joskus vihjeiden pohjalta, toisinaan aarrekarttojen, ehkä kuumaa-kylmää -vihjein. Paljon on myös Miehen vastuulla, miten paljon hän minäkin päivänä jaksaa ja ehtii asiaan perehtyä. Sen kuitenkin tiedän, että itse olisin lapsena ollut tällaisesta kalenteripelistä innoissani. Siksi haluan toteuttaa sen heille. Ja näitä asioita aion siis miettiä huomenna. Lisäksi aion aloitta kummilasten – joista yksi on hurahtanut jo aikuiseksi – lahjojen työstämisen. Rakastan joulua, haluan upota sen lämpimään ja lohdullisen punaiseen, jossa minua ympäröi perhe ja turva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti