Päätin tänään vaihtaa eteisen kattolamppuun uuden hehkulampun. Ihan vanhanaikaisen lampun vaihdoin, syitä oli oikeastaan kaksi. Syy numero yksi: Minulla ei ollut lamppuvarastossani isokantaisia lamppuja kuin vanhaa mallia. Syy numero kaksi: Eteisessä valon on sytyttävä heti, eikä pikkuhiljaa, kuten energiansäästölamput tapaavat syttyä. Lohtuajatuksena voi ajatella, että se sähkö, joka menee turhaan lämmöntuotantoon vanhanmallisessa hehkulampussa, jää kuitenkin lämmittämään minun eteistäni. Joskin sen yläosaa, myönnetään.
Kiusallisesti kävi tässä yhteydessä myös niin, että pimeyden eteisessä vallitessa irrottelin tuolilla seisten kattoplafondin ruuveja, jotta saisin kuvun irrotettua. Ensimmäinen ruuvi tietenkin putosi kätösistäni ja kuulin kolinan, jonka se mennessään aiheutti. Tietenkään sitä ei voinut etsiä, eihän ollut valoa. Mutta valkeuden tullen ruuvia ei vain löytynyt. Irrotin varmuuden vuoksi toisenkin, heitin sen lattialle ja katsoin, miltä se siellä näyttää. Näytti ruuvilta, isolta sellaiselta. Mutta toista ei silti vain löytynyt. Huomenna on ruuvia etsittävä lisää. Toivottavasti kumpikaan kissa ei syönyt sitä. Kaikki mahdollisuudet on otettava huomioon.
Tänään kävin urheilemassa ryhmässä. Mukana ei ollut tavallista seuralaistani, olo oli vähän orpo. Lisäksi pelkäsin tarkastaneeni kellonajan viritinvahvistimestani, joka on edelleen kesäajassa. Onneksi niin ei ollut, olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Jumppaa johti nuori ja pirteä nainen, jonka vetämällä tunnilla en ollut aiemmin ollut. Hän käyttäytyi suunnilleen samoin kuin muutkin jumpan vetäjät, alku- ja loppulämmittelyjen liikkeet muistuttivat muiden vetäjien vastaavia. Mutta juuri sillä hetkellä, kun hän kiitteli meitä jumpasta ja me vastineeksi läpsytimme käsiämme yhteen kiitoksena hänelle, sanoi hän mikrofoniinsa: “Tänään on 52 päivää jouluun. Olen oikeasti alkanut laskea jo juhannuksena, mutta ajattelin kertoa teille vasta nyt.” Mahtavaa, ajattelin minä sisäänpäin, mitään tuollaista en olisi voinut odottaa hänen sanovan. Kävelin ulos tunnilta paljon virkistyneempänä kuin olisin kävellyt ilman noita kahta lausetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti