En ole käynyt katsomassa, onko torin laitaan kasvanut mandoliinipuu. Näin ollen en myöskään tiedä, onko mahdollisen puun kylkeen kirjoitettu “Baby I love you”. Sen tiedän, etten olen juopotellut kapakassa eikä sylissäni ole ollut dinosauriin luuta. Se on marraskuu, ystävät.
Marraskuun alun parhaana uutisena julistan, että minun ei tarvitse laihduttaa. Äsken nautin illalliseksi tonnikalasalaattia (by Saarioinen). Minun teki sitä niin paljon mieli, että melkein hävetti. Kissakin olisi halunnut sitä, mutta luulen sen johtuvan siitä, että olen käyttänyt sujuvasti myös saman valmistajan katkarapusalaattia ja silloin kun olen näin tehnyt, olen jakanut salaatin sisältämät katkaravut kissan kanssa. Nyt minun piti toistuvasti kertoa sille, ettei salaatti purkista huolimatta ollut katkarapusalaatti. Luulen, ettei kissa uskonut, ainakin se tuijotti minua vaativin ja suurin mustin silmin.
Kävin tänään kampaajalla ja muistin juuri, etten maksanut käyntiäni. En suinkaan karannut paikalta heti, kun lakkapullo lakkasi suihkimasta, vaan kerroin jo paikalle mennessäni, että minulla ei sitten ole rahaa. Sain mukaani pankkisiirron. Nyt pitää muistaa vielä maksaa se, ettei maineeni hyvänä asiakkaana liiaksi kärsi. Ettei ensi kerralla tarvitse tehdä otsatukkaan lovea, että muistaisin.
Mikä on Karenina? Postauksia nykyään niin harvoin ja nekin niin lyhyitä... Ikävä!
VastaaPoistaArvoisa anonyymi, kiitän ja kumarran siitä kunniasta, että minua ikävöit, tuntuu häpeällisen hyvältä olla kaivattu, vaikka ei voi tietää, mistä kaipaavia ajatuksia lähetetään. Kerrottakoon, että elämässä on meneillään kaikenlaista kulissien takana, sellaisia, jotka hivenen syövät sekä kirjoittamisaikaa että ajatusten kirkkautta, mutta lupaan yrittää parantaa tapani.
VastaaPoistaMinua sentään kaivataan :D