Isänpäiväsatu

Suomalaiset sadut alkavat sanoilla “Olipa kerran”. Venäläiset aloittavat satunsa vapaasti suomennettuna sanoin “Oli, eli”. Minullakin on satu. Saduthan ovat tarinoita. Tämä tarina ei ole mukava isänpäiväsatu, joten varoitan jälleen hellämielisimpiä lukijoitani, voitte halutessanne lukea tämän tarinan myöhemmin, tai ei koskaan.

Oli, eli kerran nainen. Hän oli kokenut elämässään pari pitkää parisuhdetta, hienon avioliitonkin, jonka aikana vuosia toivottiin lasta, joka ei koskaan tulostaan ilmoittanut. Sieluun jäi pettymyksiä ja haavoja, naiseuteen jäi railo.

Naista haavoittaneen lyhyemmän parisuhteen jälkeen tämä eleli puolisentoista vuotta yksin. Aika oli hyvää itsetutkiskelun aikaa, rauhoittumisen ja irrottautumisen aikaa. Elämä esitteli parisuhteettomuusteorioitaan, niitä surullisia ja myös niitä pieniä ilon pilkahduksia. Nainen kyllä vähän toivoi ja odotti, joskus kirjoittikin haaveestaan löytää rinnalleen kumppani. Hän oli elämässään kokenut, mitä on elää hyvässä parisuhteessa, jossa ihmiset yhdessä nousevat korkeammalle kuin erillisten osiensa summaksi.

Ja niin naisen elämään tuli mies. Mies, jonka silmät nauravat ja joka saa naisen nauramaan. He eivät vaadi toisiltaan ihmeitä, käpertyvät ihmisläjäksi sohvannurkkaan ja katsovat laadukkaita TV-ohjelmia. Kun nainen liikuttuu, mies silittelee hänen hiuksiaan ja puhuu pehmeästi.

Sitten tapahtuu ihme. Nainen on kylpyhuoneessa ja joka ainoa solu hänessä vapisee, kun hän katselee, miten foliopakkauksen päällä lepäävään testitikkuun piirtyy kaksi vahvaa, punaista pystyviivaa. Nainen matkustaa bussilla miehen luo kertomaan asiasta. Hän ei ole varma, miten mies suhtautuu. “Onko noin?” mies kysyy. Nainen katsoo miestä peloissaan. Hänen silmänsä nauravat. Hän sulkee naisen syliinsä.

Mies on naisen mukana lääkärinvastaanotolla, jossa lääkäri etsii alkiota näytöltä. Sitä ei heti löydy, nainen purskahtaa itkuun. Mies nousee hiljaa paikaltaan, tulee tutkimuspöydän ääreen, ottaa kädestä, silittää hiuksia, ei sano mitään. Lopulta alkio löytyy, mutta se on pienenpieni. Lääkärin mielestä on syytä odottaa vielä viikko. Hänen mielestään löydös voi olla vielä normaali. Hän sanoo, että hän on nähnyt ihmisenalkuja paljon, ja tämän suhteen hänellä on hyvä hytinä.

Seuraavalla viikolla mies ei pääse paikalle. Nainen menee yksin. Alkio löytyy helpommin, mutta nainen näkee, että sen sydän sykkii hiljalleen, suunnilleen hänen oman sykkeensä tahdissa. Hän arvaa lääkärin sanat jo ennen kuin tämä ne sanoo. Nyt ei hyvältä näytä. Nainen saa lähetteen poliklinikalle. Lähetteessä lukee: “Jos raskaus ei ole jatkunut normaalisti, suos. lääkinnällinen tyhjennys”.

Nainen laulaa kylpyhuoneessa Nimettömälleen Sinisen unen, siltä varalta, ettei Nimetön koskaan sitä muuten kuulisi. Hän kuiskaa rakastavansa Nimetöntä, mutta antaa sille luvan mennä, jos se ei jaksa. Ei äiti suutu.

Isänpäivän aamuna nainen herää uneen, jossa tuntematon mies pelaa iPadilla peliä, jossa miehen pelihahmo kulkee pitkin katua, jonka varrella on pieniä idyllisiä putiikkeja. Jokaisen putiikin nimi on “Vauva”. Isänpäiväkakusta tulee ruma ja vino. Vanhemmille on kerrottava, ettei heistä tällä kertaa tullutkaan isovanhempia, mutta kenties ei tänään. Onhan isänpäivä.

Lehden kannessa on kahden isänpäivän aamuna syntyneen vauvan kuvat. Onnea teille, kuiskaa nainen itkuisena. Hän ajattelee niitä lukemattomia muita naisia, jotka ovat jakaneet saman menetyksen, kuka milläkin tavalla. Jotkut äitienpäivänä, toiset jouluna tai juhannuksena, kesken tavallisen työpäivän, toiset yllättäen toiset siihen varautuneena, kuten tarinamme nainen.

Vielä nainen tuntee väsymyksen, muutokset kehossaan. Aavistaa pienen hitaan sydämen vielä lyövän, mutta kuinka kauan? Elämä ei tarjoa vastauksia, vain ihmeitä ja uusia kysymyksiä.

Niille blogia lukeville ystäville, jotka tarinan tuntevat, nainen lähettää terveisensä ja nöyrimmät kiitoksensa siitä tuesta, jota hän on näiltä saanut. Heidän osaltaan, jotka tarinan naisen kuvittelevat tunnistavansa, nainen pyytää heitä säilyttämään tämän salaisuuden omana tietonaan. Jotkut asiat ovat vain liian suuria vaiettaviksi.

Tarinan miehelle nainen haluaa sanoa Miljoonasateen sanat:

Tulkoon vaan silmitön talvi,

hyytyköön maa.

Rakkauden riepuun me kietoudutaan.

Tulkoon vaan silmitön talvi,

järjetön sää.

Meitä ei kylmetä routa ja jää.