Tänään sain töissä pullaa. Saatoin valita tavallisen pullan, korvapuustin ja voisilmäpullan väliltä. Voisilmäpulla on aina herkullinen, mutta korvapuusti oli paljon suurempi. Ja jos on leiponut, tietää, että jokaiseen korvapuustin kerrokseen tulee paitsi kanelia, myös sokeria ja voita. Valitsin siis korvapuustin. Sen tarjosi mies, joka täytti vuosia isänpäivänä. Minusta miehet, jotka tuovat pullaa töihin, ovat miellyttäviä.
Minä en haluaisi että Suomen kallioperään haudattaisiin ydinjätettä. Ei suomalaista jätettä, eikä ulkomaista. Ei niin minkäänlaista. Kävin Olkiluodossa katsomassa kuparikapseleita, joihin polttoainesauvat on tarkoitus upottaa. Ne ovat kauniita kiiltäviä ja suuria esineitä, mutta eivät herättäneet minussa erityistä luottamusta.
Muistin vasta tänään, että olen kutsunut huomenna kokoon virallisen kokouksen, joka tapahtuu minun kodissani. Tämän vuoksi minun on herättävä aamulla aikaisemmin ja imuroitava kotini. Lisäksi on puhdistettava sohvasta tahra, jonka pahoin pelkään olevan hammastahnaa. Älkää kysykö, en osaa selittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti