sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Lähtemisestä ja lähtemättömyydestä

Tänään ei lähde. Minä välillä teeskentelen Miehelle, että ymmärtäisin jotain jalkapallon peluusta ja totean jostain epäonnistuneesta potkaisusta, että "nyt ei oikein lähde". Minulta ei tänään lähde. Olin aikeissa tehdä kaikenlaista tai mitä tahansa. Arvelin, että alennusmyynnitkin elhkä olisivat tänään jo käynnissä ja putiikkikin olisi auki (tarkistin netistä). Siihen saakka pääsin, sitten ymmärsin, että olen viluinen ja onho enkä todellakaan halua lähteä alennusmyyntiin, en vaikka lapsi kipeästi kaipaa suurempia pyjamia. Huomenna sitten. Tai joskus.

Lapsi on tähän saakka nukkunut samassa pinnasängyssä, missä minä aikoinani. Siinä nukkui serkkuni minua ennen, mies, joka täytti jo useita kesiä sitten, silloin kun minä olin vielä sinkku, 50 vuotta. Ja nyt vielä minunkin lapseni siinä nukkui viime viikkoon asti. Sitten annoin sänkypolon nitinoille ja natinoille, sekä lapseni yörauhalle, pidemmän korren. Mies toi lainalapselle pieneksi jääneen jykevän Ikea-pinnasängyn tänne, siinä on kuulkaa oikein joustinpatja.

Juhannuskin meni, kävimme mökilläkin sen verran, että lapsi ehti kolhaista päänsä kiveen. Lapsella ei ollut eilen kaatumisten suhteen paras päivä:  hän juoksi myöhemmin kotona päin lattialla makaavaa minua ja heitti voltin ylitseni. Poskeen tuli naarmu, vaikka en saata arvata, mistä. Koen kehoni ylen pehmoiseksi, vaan ilmeisesti se aiheuttaa naarmuja, kun vauhti on riittävän kova ja voltilla sen ylittää. Ehkä lapsi oletti olevansa pienempi ja vauhdin vain hempeästi pysäävän massan kiihtyvyyden lakien sijaan. Voi minun pientäni.

Ollapa energinen ihminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti