Meillä on ystäväperheen kanssa ihana perinne: vuokraamme joka kesä (miinus pakottavat esteet) kesämökin jostain päin Suomea viikoksi (nykyisen blogin taustakuvan olen tällaisella mökkireissulla ottanut). Tämä on ainakin itselleni ollut kesän kohokohta, tälle kesälle esimerkiksi mitään muuta merkittävää ei ole suunniteltu. Vuokrausajankohtamme lähenee lähenemistään, mutta mikä on asia, joka ei näytä muuttuvan? Sää.
Edelleen mittari siis pysyttelee joko varhaisen kevään tai myöhäisen syksyn lukemissa. Yöt ovat hyytävän kylmiä, päivisin ulkona tarkenee, jos ostaa alennusmyynnistä toppatakin (joista on Miehen mukaan tullut kesäalennusmyyntien hittituote). Nyt alkaa ihan oikeasti vähän pelottaa, että mikä eteen, jos sää jatkaa valitsemallaan tiellä? Järvivesi lienee sellaisissa lukemissa, ettei sinne halua pulahtaa Erkkikään (ei meillä kyllä ole ketään Erkkiä mukanakaan) ja grillattavatkin jäähtyvät ennen kuin ne ehtii kantaa tupaan syötäviksi. Lasten aika tulee pitkäksi - heidänhän oli tarkoitus temmeltää pihamaalla ja tutustua luonnon ihmeisiin. Huh huh.
No, varmasti moni muu minun lisäkseni toivoo moninaisista syistä lämpenevää säätä. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu heistä, jotka aloittivat kesälomansa vaikkapa parisen viikkoa sitten. Tai oikeastaan tapasin juuri sellaisen ystävän, joka kesälomaansa nyt viettää ja siinä sateessa kun pari sanaa vaihdoimme, olivat hänen mielipiteensä tällaisesta "kesälomasta" aika painokelvottomia.
Olen siis sikäli onnekas, että vielä olen kotona hoitovapaalla tämän kesän ja sikäli menetys ei ole minulle niin suuri (paitsi tuon mökkiviikon osalta, jos sinne asti tämä koleus jatkuu). Jokohan on aika tehdä sellainen lupaus, että jos helteet tälle kesälle vielä päälle mäjähtävät, niin minä en valita. Vannon sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti