Lämpötila on 21 astetta, pilvipoutaa. Kävimme tyttären kanssa ostamassa kummilapselle syntymäpäivälahjan. Minusta se oli onnistunut ja kaunis, vaatelahja tytölle, joka tykkää vaatteista. Lahjaostosten jälkeen suuntasimme ruokakauppaan, josta oli vain muutama asia ostettavana, kurkku mukaanlukien. Heviosastolla vaunuista alkoi kuulua melskausta. Kysyin, huutaako neiti 'äiti' vai 'äkkiä'. Silloin hän karjaisi: "ÄKKIÄ". Minulla on oma kauppasparraaja. Lapseni on selvästi alkanut ymmärtää sanan 'äkkiä' merkityssisällön.
Minulle tuli mieleen myös naiset, minä itse ja ystävät ja miten paljon sääntöjä meidän elämäämme kuuluu. Niin, no, toisten enemmän ja toisten vähemmän. Useimmiten, keskimäärin, kuitenkin aika paljon. Minä aina nauran miehelle, joka on joka toisen viikon pois, että olen keksinyt taas uusia sääntöjä viikon aikana tai muokannut edellisiä. Ne liittyvät arjen toimivuuteen. Niin varmaankin naisten säännöt ylipäänsä liittyvät - siis siihen, miten pyykit ripustetaan, astiat laitetaan koneeseen, postit säilytetään, vaatehuolto käsitellään jne.
On minulla sellainenkin ystävätär, joka kertoi ex-miehensä aina ripustaneen hänen alusvaatteensa pyykinkuivaustelineeseen yhdessä mytyssä, niin että ne olivat kuivuttuaan mallia "wrinkle". Myös vuoteen mies sijasi aivan eri tavalla kuin ystävätär itse sen olisi sijannut. Hän ei ollut kuulemani mukaan kertaakaan huomauttanut miehelle näistä seikosta (eikä varmasti muistakaan vastaavista). Ei heidän suhteensa siis ainakaan siihen kariutunut.
Olen itse yrittänyt linjata tilanteen siten, että huomautan asiasta vasta, jos todella suivaannuttaa. Joskus tietysti suivaannuttaa ihan kaikki, jolloin kynnys on aika matala. Noh, kuitenkin, siihen pyrin, ettei aina tulisi sanomista. Muistutan itseäni niistä wrinkle-pikkareista. Mihinköhän ryhmään hyvä lukijani kuuluu:
1) wrinkle-pikkuhousujen sietäjiin
2) miehen ripustustyön vaivihkaa tai äänekkäämmin korjaajiin
vai
3) huomauttajiin: "Nää mun alkkarit on nyt ihan rytyssä, ei tämmösiä voi käyttää!" "Onks tää muka pyykkien ripustusta?"
Tämä siis osastostamme kalsarien kertomaa.
Niin ja vaikka asetelmamme tässä kertomuksessa oli nainen huomauttajan roolissa, niin saattaahan se olla toisinkin päin. Joissain huusholleissa se on mies, joka arkiaskareista pääosin vastaa. Enhän minä sillä. Miehet on ihanoit, vähän niinkuin omenoit. Tai manssikoit. Kohta niitäkin saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti