Täytyyhän tästä teillekin kertoa. Tapasin kahvittelun merkeissä blogini lukijan, joka käsittämättömän monen mutkan ja sattuman kautta oli järkeillyt (clever girl!), kuka minä olen oikeassa elämässä. Hän oli itse elämänsä heilauttamana ajautunut hyvinkin lähelle itseäni maantieteellisesti, joten sen ja muidenkin hassujen seikkojen johdosta päädyimme siis kahvittelemaan yhdessä.
Siellä me istuimme ja puhuimme vaikka mistä. Tunne oli ennenkokematon: ihminen vieressäni oli tavallaan vieras ja kuitenkin tuttu. Hän tiesi minusta enemmän kuin monet tuttavat minusta tietävät. Minäkin tiesin hänestä valmiiksi yhtä ja toista. Ja nyt hän on minulle oikea ihminen, kuten minäkin hänelle.
Jälkeenpäin hän kirjotti minulle, että olemukseni oli yhtä sen kanssa, mitä kirjoitan. Se oli hyvin, hyvin kauniisti sanottu. Voi että.
En uskaltanut tähän postaukseen kirjoittaa, kuka tämä mysteerinainen on, mutta saapi hän itse tänne ilmoittautua, jos uskaltaa. Sallittua on piileskellä varjoissakin, sitähän täällä blogimaailmassa anonyymina kirjoittava (kuten minä) muutoinkin tekee. Paitsi tietysti niiden osalta, jotka tavalla tai toisella minut sitten siihen todelliseen lihaan ja vereen osaavat yhdistää.
Uskallanhan minä nyt kun puheeksi otit. Mysteerinainen siis ilmoittautuu ja tulee samalla kommentoineeksi ensimmäistä kertaa täällä tai missään muussakaan blogissa ties kuinka pitkään aikaan. Hui.
VastaaPoistaJotenkin tulin sivustoilla seilatessani kiinnittäneeksi huomiota henkilöön, jonka muistini uumenista pompanneita palasia yhteen ynnättyäni oletin tunnistavani. Unskahan se siinä. Aikani epäröin, kunnes julkesin ottaa selvää, olenko vallan hakoteillä vai osuiko oletukseni oikeaan.
Niin, blogiasi piiiiitkään seuranneena korvan taakse on tosiaan tarttunut yhtä ja toista. Sitä tuntee tuntevansa toisen jo lukemansa perusteella, vaikkei kuunaan ole tavannut saati nimeäkään tiennyt. Eritoten kun kirjoitustyylisi on mitä avoimin ja rehellisin. Kun lopulta istuimme kahvittelemassa ja puhuimme tosiaan vaikka vallan mistä, ei missään vaiheessa tullut sellainen olo, ettet sittenkään olisi sinä, siis blogisinäsi. Jännä tunne. Olla toisaalta tutun, toisaalta aivan tuntemattoman henkilön seurassa ja jutella ikään kuin olisi tuntenut toisen pitempäänkin.
Ihmeellisesti se elämä kuljettaa. Voi että.
Olipa kiva lukea tapaamisestanne! Minullekin on blogi tuonut eteen sellaisia ihmisiä, tapaamisia ja sattumuksia, etten olisi etukäteen mitenkään arvannut, miten paljon iloa blogi voi tuoda :).
VastaaPoistaTulilatva: Hienoa, että uskaltauduit vuokseni kommentoimaan! Olin kyllä tosiaan aika vaikuttunut siitä ynnäystyöstä, jota olit tehnyt tunnistaaksesi minut.
VastaaPoistaOli tosiaan hyvin jännä tunne, tavata ihminen, jonka ajatukset olivat ennestään tuttuja, mutta fyysinen olomuoto ja esimerkiksi ääni eivät. Kuitenkin sinäkin vastasit sitä käsitystä, jonka olin kirjoitustesi perusteella sinusta muodostanut. Puhe on silti jännästi erilainen tapa kommunikoida kuin kirjoittaminen, siinä ulos tulee ikäänkuin eri kerros ihmisestä kuin kirjoittaessa. Sen paremmin en osaa oikein asiaa luonnehtia. Mutta on se elämä jännää, on tosiaan!
Rooibos: Olisin muuten minäkin ilmoittautunut Volvon koelukijaksi, uteliaisuus sitä kohtaan on kova. Mutta sitten mietin, että minulla menisi projektissa ikuisuus, koska haluaisin tehdä sen ajatuksella ja kommentoiden ja yksivuotiaan kanssa aika on kortilla ja toisekseen, arvelin myösin muidenkin innostuvan ilmoittautuvan. Ajattelin myös, että tarvitset ihmisiä, joilla on jonkinlainen luottamuslause takanaan, eihän oman sielunsa lastuja voi puhallella kenelle sattuu (vaikka hellästi tietenkin olisin Volvon jokamieskatsastanut).
Tyydyn nyt sitten vain täällä hiljaisesti tuulettamaan koelukijoiden ja haaveesi edistymisen puolesta. Kyllä sitä vain jänniä asioita seuraa omista valinnoista, kuten nyt vaikka blogin perustamisesta.
<3 Toivottavasti olen jonain päivänä kaiken sen kannustuksen arvoinen, jota olen sinultakin saanut, Karenina Unska :)! On tämä blogimaailma ihmeellinen, ja tosiaan, ihmeellisiä asioita tästä on seurannut. "Tuntee" ihmisiä, joita ei tunne ;).
VastaaPoistaKun Volvo julkaistaan, niin tuletko silloin ulos Rooiboksen kuorestasi - ehkä kirjaasi ei julkaista taiteilijanimellä Rooibos. Tosin onhan monia, jotka ovat julkaisseet kirjoituksiaan taiteilijanimellä, monista en ollut edes tiennyt, että nimet eivät ole oikeita. Kuten nyt esimerkiksi Eino Leino, olisihan sitä pitänyt epäillä, kun nimikin on runo. Joo, joo, olisi tuo nyt pitänyt tietää :).
VastaaPoista