Kun olimme pieniä koululaisia, lauloimme opinahjossamme päälle viisikymppisen opettajamme (joka oli ollut sodassakin 15-vuotiaana) johdolla vanhanaikaisia lauluja. Osaan muun muassa laulaa maamme rannikkokaupungit pohjoisesta etelään, isäni osaa laulun siitäkin, mitkä joet mihinkin laskevat. Opettelimme laulujen sanoja ulkoa ja niinhän siinä kävi, että osaan ne vieläkin. Yksi näistä lauluista meni näin: "Silloin se ilma lämmin on, kun etelästä tuulee; kyllä se tyttö pojan äänen hiljemmänkin kuulee". Tämä on nyt kovin ajankohtaista, kun pohjoiset tuulet ovat tuoneet meille perin vilpoisen kesän. Huomenna lämpömittarin pitäisi nousta 11 asteeseen, sellaisiin lukemiinhan pääsimme jo varhain keväällä! Seuraavaan kymmeneen päivään ei ennusteiden mukaan ole helpotusta luvassa, saa nähdä, meneekö kesä tällä tavoin värjötellessä.
Yle se on ihmellinen paikka. Laulu, johon viittasin, löytyy internetistä tallenteena vuodelta 1909. Ja se menee juuri, kuten muistinkin. Kuunnelkaapa täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti