Sitä ihminen viettää normaalin päivän: käy ennakkoäänestämässä, ruokaostoksilla, kahvilla hyvien ystävien kanssa. Tulee sitten kotiin ja luulee, että kaikki on kunnossa. Sitten kuulee uutisen siitä, miten itselle tärkeää ihmistä vastaan vihamielisesti hyökätään. Ajautuu voimattomuuden tilaan. Tuntee, miten toisen ihmisen hallitsematon vihamielisyys ja tilanteen epävarmuus kasvaa eteen kuin valtaisa tuulimylly, jonka pilviä silpovat lavat eivät aio pysähtyä koskaan vaikka kuinka taistelisin, anoisin tai ryömisin. Voin lähes kuulla niiden tasaiset humahdukset, jotka kerta toisensa jälkeen heittävät hiukset kasvoilta ja nostattavat vedet silmiin.
Ihmiset voivat olla kuin luonnonvoimia. On vain pakottauduttava hengittämään rauhallisesti ja yritettävä luottaa siihen, että asiat jollakin tapaa järjestyvät. Mutta minun on myönnettävä, että herra Ylppö oli oikeassa sanoessaan: “Pelko, pelko saa vallan helposti”.
Tänään sain odottamattomalta taholta yhteistyötarjouksen, tarjouspyynnön oikeastaan. Mielikuvitus hyrähti heti käyntiin, uusi haaste tuntui kuin minulle olisi ojennettu suuri, tuore makea mansikka keskellä tammikuuta. Toivon että saan ilmaan haihtuneet riehakkaan pulppuilevat ajatukseni houkuteltua takaisin luokseni. Kenenköhän turviin ne lepattelivat?
Ja vielä:
Miksi aikuisuus on niin vaikeaa?
Onko tämä kaikki minun syytäni?
1) Aikuisuus ei ole vaikeaa
VastaaPoista2) Juuri mikään ei ole sinun syytäsi
Oikein ihanaa viikonvaihdetta! :)
Niin no, saahan aikuisena kyllä syödä aamupalaksi suklaata tai jälkkärin ennen ruokaa, jos niin haluaa. Onneksi se on juuri niin siistiä, kuin lapsena ajatteli.
VastaaPoistaMutta vielä siistimpää on ajatus, ettei juuri mikään olisi minun syytäni. Wau.
Toivottavasti on hieno sinunkin viikonloppusi!