TV:ssä Frasier jahtaa heinäsirkkaa. Minäkin olen jahdannut sellaista Yhdysvalloissa sijainneessa asunnossani. Tällä hetkellä sen myöntäminen tuntuu kyllä kurjalta, minä jahtaamassa hyönteisparkaa. Mutta uskokaa kun sanon, ettei oikein ole kuviteltavissa, miten hurjan kova ääni niistä otuksista tulee. Se tekee nukkumisen mahdottomaksi. Ainakin silloin, kun otus on majoittunut samaan asuntoon ja sisäpuolelle.
Asuminen ulkomailla oli oikeastaan melkoisen hurjaa, sillä ihan kaikki oli kovin erilaista. Päältäavautuvan pyykinpesukoneen kannen alla oli avonainen rumpu, jonka keskellä pönötti kierteinen tolppa. Lieden levyt olivat avoimia kierrehässäköitä, joihin kaikki muruset putoilivat. WC-istuinten reikä oli pikkiriikkinen ja vesi pyöri niissä ihan oudosti. Bideesuihkuja ei ollut. Vehnäjauhoihin oli lisätty kaikenlaisia lisäaineita niin, että ne kohosivat itsekseen.
Toisaalta, olivat myös pehmeät, pimeät ja kuumat yöt. Lämpö ja pimeys oli jotenkin kiehtovaa, pohjoisen lapselle niin kovin vaikeaa ymmärtää. Aina vain eksoottista ja ihanaa. Ehkä sitä kaipaan eniten, iltojen pimeää kuumuutta ja ulkoterasseja, joilla saattoi istua ystävien kera puiden katveessa. Lämpimän päivän viipyilevää tuoksua ilmassa.
Ystävät kävivät luonamme vierailulla. Me näimme tornadon parvekkeeltamme. Uima-altaalla näimme pienen vihreän liskon, jonka selässä oli heltta, jonka se saattoi nostaa pystyyn. Aivan kuin pienenpieni dinosaurus. Se oli ihmeellinen! Ja ihmeitä meille olivat kaikki muutkin tavalliset otukset: vyötiäiset, pesukarhut, haisunäädät ja opossumit.
Maailma noin ylipäänsä on muuten aika ihmeellinen paikka.
Maailma on ihmeellinen, mutta onneksi minä olen säästynyt heinäsirkkojen jahtaamiselta sisätiloissa. Olisi kamalaa yrittää nitistää sellainen (mikä iso rusahdus siitä pääsisikään... brrr!) ja jos yrittäisin hätistää semmoisen pois lukaalistani elävänä, kuolisin kauhuun kun se heinäsirkka pomppisi ahdistettaessa ihan mihin tahansa (esim minun päälleni... hyi yäk brrr). Pelottava ajatus. Onneksi sinä olet rohkea, Karenina Unska! :)
VastaaPoistaTäällä ei heinäsirkkoja - ei kylläkään edes ihan sama laji, kuin nämä amerikkalaiset cricketsit - esiinny ihan samanlaisina runsauden pilvinä. Olisikohan oikeampi käännös näille kaskas? Äänekkäitä livertäjiä hyönteisiksi yhtä kaikki. Lisäksi kävi niin, että kun heinäsirkka saatiin päiviltä, jäi sen olemus lieden alle ulottumattomiin ja aamulla sen osia marssitettiin pitkin keittiön lattiaa tulimuurahaisten voimin. Mutta silti: me tarvitsemme hyönteisiä - luepa sinäkin Rooibos Sinisalon Enkelten verta, luulen että pitäisit!
VastaaPoista