Aina alkaa jotain uutta. Juuri on alkanut uusi viikko. Minä olen jumahtanut TV:n ääreen katsomaan, miten englantilainen laulajatar pudottaa kilojaan. Minunkin olisi kai hiljalleen lopetettava joulunjälkeinen syöpöttelyni, onneksi huomenna on muutoinkin urheilupäivä. Tänään keskustelin ystävän kanssa ja ompelin suuren kassin, jossa voin kuljettaa pyykit kellariin. Kassin tarkoitus on olla sen suuruinen, mitä pyykkikone vetää. Hämmästytin hieman itsenikin saamalla sen aikaiseksi.
Kissa makaa kääryleenä sohvalla ja näyttää tyytyväiseltä elämäänsä. On kohtuullisen siistiä ja kodikasta. Kirjahyllyssä odottaa pari uutta kirjaa, Haahtelaa ja Austeria. En ole vielä arponut, kummasta aloitan. Taidan taipua Haahtelaan.
Taivun häneen ihan heti.
Minulla odottaa myös Haahtelaa, mutta yritän nyt lukea vähän muutakin. Luin Austeria eilen, Sattumuksia Brooklynissa! Minä oon ihan innoissani, kun tajusin, ettei meidän kirjasto ihan niin huono olekaan. Olen oppinut varaamisen taidon ja johan niitä kirjoja löytyy :) Oon tyytynyt vaan hyllyihin, mutta eihän esimerkiksi uutuudet lepää juurikaan hyllyissä.
VastaaPoistaMeillä makaa koira sohvan selkänojalla, ryttää tyynyt, kaivautuu niiden sisään ja torkkuu, mutta samalla kyttää ikkunasta naapureiden liikkeitä. Välillä kuuluu murahdus.
Sattumuksia Brooklynissa on muuten ensimmäinen (ja toistaiseksi viimeinenkin) Austerin kirja, jonka olen lukenut. Pidin siitä kovasti, siksi tämä toinen ostos alennusmyynnistä, Oraakkeliyö se taisi olla nimeltään. Haahtelalta minulla on taas Katoamispiste. Sen tosiaan aloitin eilen. Se tuntuu ihanan runolliselta iltaluettavalta. Tulee ikävä kesää, ei siitä syystä, että se kertoisi kesästä, vaan siitä syystä, että siinä on jokin kesäillan verkkaisesta pysähtyneestä tunnelmasta.
VastaaPoistaKirjat on ihanoita - kuten eläimet. Kissani harrastaa myös tyynyjen sisään rymyämistä, välillä löydän sohvatyynyt irrallaan ja kun niiden taakse kurkkaa, on siellä mustavalkoinen kollinmollikka.