Tänään on kaakaopäivä. Talvikin tuntuu vihdoin alkaneen, sääennusteessa lämpökäyrä laski kun lehmän häntä. Olenkohan minä kirjoittanut tuon saman lauseen aikaisemminkin? Kärsiiköhän kukaan muu bloggaajan de-ja-vu:sta, kaihertavasta tunteesta, että olen varmaan sanonut tämän aikaisemminkin?
Suunnittelen lahjaa häihin, joihin en pääse olosuhteiden pakosta osallistumaan. Olen kuitenkin aikaisemminkin kertonut siitä, miten kauniita juhlia häät ovat. Olen ollut kaikenlaisissa, pienissä ja suurissa, virallisissa ja rennommissa. Kaupungissa ja maalla. Omissanikin olen ollut kerran. Ihan en onnistunut, mutta tarkoitus oli vilpittömästi onnistua (jos parisuhteista puhuttaessa voi ylipäänsä käyttää sanaa onnistuminen). Ei kai keneltäkään enempää voi toivoakaan, kuin sitä, että naimisiin menon hetkellä luottaa siihen, että ihminen on oikea ja hänen kanssaan haluaa elämänsä viettää ja jakaa.
Äh nukkumaanmenoaika. Mutta sainpa kaakaota!
"naimisiin menon hetkellä luottaa siihen, että ihminen on oikea ja hänen kanssaan haluaa elämänsä viettää ja jakaa."
VastaaPoistaNäinhän se on, uskon vahvasti niin.
Luin viime viikolla Kodin kuvalehtiköhän se oli...aivan super herkullisen kaakao-ohjeen, mihin sulatellaan rouhittua suklaata mukaan. Ei voi olla pahaa....;)
Kokeiltua kaakaoalueella: 4 palaa tummaa suklaata + sokeria maun mukaan sulatellaan liedellä pariin desiin kuumaa maitoa, ihanuutta. Pikaversio minttukaakaosta: mikrotetaan maito kuumaksi ja sulatellaan joukkoon 3 levyä After Eight -suklaata. Ei voi moittia sitäkään.
VastaaPoistaJa juu, minäkin muuten näin sen ohjeen Kodin kuvalehdessä :D
Malja rakkaudelle, todentotta. Mitäpä olisimme ilman sitä.